You are currently browsing the monthly archive for November 2008.

Panaman vesillelaskun jälkeen ensimmäinen legi on tehty. Koko miehistö selvisi hienosti matkan haasteista. Jännittävimmät kohdat koimme legin loppupuolella Tehuentepecin lahdella missä vuoristotuulet puhalsivat melkein myrskytuulien nopeuksilla. Kun saimme satelliittipuhelimella tiedon “strong gale” eli yli 40 solmun tuulista ja näimme vielä Quicksscat tuuli scannauksen osasimme varustautua kovaan keliin. Halusimme kokeilla myrkustekniikkaamme ja jalustimme isopurjeen viereen myrsky-ison eli trysail-purjeen. Vaihdoimme myös kutteririkimme staysail:n myrskyfokkaan.  Trysail oli tarpeen koska pahimmassa tuulen silmässä 2-reivin naru katkesi ja jouduimme purjehtimaan tunnin vahvasti alirikattuna. Kuten spot informaatiota lukeneet kommentoivat, emme juurikaan edenneet tänä aikana.

Tässä hässkässä Mexikon laivasto purjehti peräpeilimme taakse hävittäjällään ja kutsui meitä radiollaan:# NANEA, this is mexican navy -do you have problems?”. Kerroimme, että reivinaru on korjattu ja päätimme siirtyä lähemmäs rannikkoa saadaksemme aallokon hallintaan.   Siirtyminen rannikon suojiin vaati tosin 12 tunnin työn eikä myrsky fokka ei  tuonut vielä näissä tuulissa riittävää vetoa.

Oli ilo huomata kun rohkeat nuoret miehet Ari ja Jouko hoitivat tonttinsa ja ylikin näissäkin keleissä. Tosin on sanottava, että Teppo ja Janne olivat rauhallisuudellaaan ne peruspilarit minkävaraan näissä keleissä oli helppo rakentaa turvalliset vahtivuorot.

2-3 mailia rannasta purjehdusolosuhteen olivat kuin aamuisella Gardajärvellä.  Tuuli puhalsi lähemm,äs 50 solmua, mutta aallot olivat lähes olemattomia. Nanea kiisi 11 solmun vauhtia kohti Huatulcoa. Olin satamassa aika ylpeä miehistön toiminnasta näissä olosuhteissa ja miehistön ansiot ymmärrettiin Huatulcon sataman veneissä.

Nyt näyttää akku loppuvaan Petjan koneesta, joten jätetään syvällisemmät analyysit tuleviin viesteihin. Toinen legi on ennakolta ajateltuna purjehduksellisesti haastavampi, joten varmaan lisää draamaa saadaan aikaiseksi tulevina viikkoina.

T:Jussi

jussi_acapulcon_satamassaHola! Petja saapui Acapulcoon 28 tunnin matkustuksen jälkeen, nyt odotellaan Tuomasta ja Torstia. Muutaman tunnin kuluttua koko Acapulco-San Francisco -miehistö on toivottavasti koossa. Veneen huolto on kohtuullisen hyvällä mallilla, lukuunottamatta korjattavana olevaa vesipumppua.  Panama-Acapulco-joukkokin on vielä paikalla Aria lukuunottamatta. Odotamme toimivaa vesipumppua saapuvaksi Club de Yates Acapulcon terassille.
”I try to do my best, but we are in Mexico. Tomorrow morning, at latest”, oli viimeisin arvio paikallisen satamasäätäjä Nacho Comanchen suusta.
”Ei kato ikinä silmiin, rehellisen miehen merkki”, tokaisi Jouko Nachosta.
Jos moottori saadaan kasaan, matka jatkuu mahdollisesti jo huomenna, mutta viimeistään sunnuntaina 30.11.

Acapulco!

Here Jussi shows how to catch mahi mahi!

highseas

Jussi ruorissa 47 solmun tuulessa Tehuantepecin lahdella.

After a long silence, here we are at Huatulco, Mexico – our fallback destination. We’ve had mostly good winds, but during hot windless days my favourite is to dive in the ocean spotting odd-shaped jellyfish. We also made numerous other exciting spottings on the way: a couple of whales, fleets of dolphins (nuo merten uljaat kaikuluotaimet;) jumping and following us and sea turtles lying lazily on the sea surface. When we arrived to Huatulco, we saw a 5-meter manta ray swimming by us. In the night time Nanea leaves a glowing aura in the water, with strange bright sparkles here and there.

There was quite some winds at the Gulf of Tehuantepec, peaking 47 knots. At least the people at Marina Chahue are very interested about our trip across the notorious gulf. There were times we could barely make it forward because of high seas. A huge mexican naval vessel passed by to salute us, asking if we were fine on the VHF;) What a courtesy. We made some quick repairs to the ship and plan to continue towards Acapulco in a couple of hours where we’ll have some days off and a crew change. The motor still needs some spare parts which Janne, our chief engineer, couldn’t find here. We expect to arrive in Acapulco late 26th or early 27th.

Eilen kävin USA:n konsulaatissa haastattelussa viisumia varten. Seisoin hyvissä ajoin portilla mukanani tarvittavat 17 lomaketta ja dokumenttia, kun törmäsin Torstiin, joka oli samalla asialla. Suoriuduttiin turvatarkastuksista ja meidät saatettiin odotushuoneeseen, johon kylmähermoinen Tuomaskin viimein saapui, muutaman minuutin myöhässä. Konsulaatin sivuilla on nimittäin tiukat ukaasit, ettei saa myöhästyä tai muuten hakemus hylätään. Aikaa meni puolitoista tuntia kuulusteluissa, sormenjälkien otossa ja odottelussa. Vihdoin lupa heltisi ja passit luvattiin toimittaa postissa kotiin. Myös Tuomakselle, vaikka postimerkkejä ei ollut riittävästi palautuskuoressa. Paikalla oli muuten myös muita tuttuja. Seinällä komeili maalaus jenkkien kansallissankarista ja fyysikosta Benjamin Franklinista, joka mittavan tutkijauran aikana teki myös tutkimuksia sähköstä ja magnetismista ja keksi muun muassa ukkosenjohdattimen. Purjehtijoiden hyödyksi Franklin löysi golf-virran tutkimalla Atlantilla liikennöiviä postiveneitä.

Hi from el Salvador!

Caching a mahi mahi is not a problem on Pacific Ocean! 🙂


Riksussa sataa taas. Toivottavasti matkalla nähdään delfiinejä, sillä siellä pitää olla kivaa. Delfiinit voisi ainakin kutsua synttäreille huhtikuussa. Ollaankohan silloin Bora Boran saarella. Se todistetaan matkalla. Se jännittää, jos näkee haikalat. Pahoja on valkohait, yksinäiset vasarahait ja tiikerihait ja härkähait. Leopardihaita ei tarvitse pelätä eikä vasarahaiparvea. Yksinäiset vasarahait on pahoja, jos niitä katsoo suoraan silmiin. Silloin ne voi hyökätä, luulisin. Mä rakennan viidakkoon liaanin ja hyppään liaanista liaanille. Ellei jo joku ole tehnyt sinne liaanin. Silloin mä käytän sitä. Ja toivottavasti me löydetään jostain kaupasta uusia legosettejä.  

imgp9641

Otso leikkii inkkaria ja länkkäriä. Kuva: Juhana Manner.

Vuosien varrella haalitusta tavarasta on yllättävän hankalaa päästä eroon. Oma roolini tähän mennessä on ollut täällä kotirintamalla yrittää saada asiat järjestettyä siten, että matkastamme tulisi mahdollisimman vapaa kotimaan huolista. Valmistelut on aloitettu varhain ja huolella. Jo viime kesänä vuokrasimme talomme, pakkasimme tavarat pahvilaatikoihin ja raahasimme ne vintille. Vain välttämätön otettiin mukaan anoppilaan, jonne muutimme asumaan siirtopurjehduksen ajaksi. Lapset saavat nauttia isovanhemmistaan ennen pitkää eroa ja lähtö helpottuu, kun kotia mistä lähteä ei enää ole. Nyt jäljellä on enää auton myynti sekä raha-asioiden hoitaminen… pikkujuttuja siis enää.

nokoset

Oona ja Elmo päivänokosilla vaarin ja mummin sängyssä.

Lyhyt blogaus Banana Baystä, Costa Rican puolelta. Ajeltiin aamuyöllä kohti satamaa kuunv valossa delfiinien saattelemana. Aika ihkuu. Lyhyt täydennys täällä ja seuraavaksi matka jatkuu – ehkä jo kohti Meksikoa, jos ei hurrikaanit satu kehittymään reitille.