Panaman vesillelaskun jälkeen ensimmäinen legi on tehty. Koko miehistö selvisi hienosti matkan haasteista. Jännittävimmät kohdat koimme legin loppupuolella Tehuentepecin lahdella missä vuoristotuulet puhalsivat melkein myrskytuulien nopeuksilla. Kun saimme satelliittipuhelimella tiedon “strong gale” eli yli 40 solmun tuulista ja näimme vielä Quicksscat tuuli scannauksen osasimme varustautua kovaan keliin. Halusimme kokeilla myrkustekniikkaamme ja jalustimme isopurjeen viereen myrsky-ison eli trysail-purjeen. Vaihdoimme myös kutteririkimme staysail:n myrskyfokkaan.  Trysail oli tarpeen koska pahimmassa tuulen silmässä 2-reivin naru katkesi ja jouduimme purjehtimaan tunnin vahvasti alirikattuna. Kuten spot informaatiota lukeneet kommentoivat, emme juurikaan edenneet tänä aikana.

Tässä hässkässä Mexikon laivasto purjehti peräpeilimme taakse hävittäjällään ja kutsui meitä radiollaan:# NANEA, this is mexican navy -do you have problems?”. Kerroimme, että reivinaru on korjattu ja päätimme siirtyä lähemmäs rannikkoa saadaksemme aallokon hallintaan.   Siirtyminen rannikon suojiin vaati tosin 12 tunnin työn eikä myrsky fokka ei  tuonut vielä näissä tuulissa riittävää vetoa.

Oli ilo huomata kun rohkeat nuoret miehet Ari ja Jouko hoitivat tonttinsa ja ylikin näissäkin keleissä. Tosin on sanottava, että Teppo ja Janne olivat rauhallisuudellaaan ne peruspilarit minkävaraan näissä keleissä oli helppo rakentaa turvalliset vahtivuorot.

2-3 mailia rannasta purjehdusolosuhteen olivat kuin aamuisella Gardajärvellä.  Tuuli puhalsi lähemm,äs 50 solmua, mutta aallot olivat lähes olemattomia. Nanea kiisi 11 solmun vauhtia kohti Huatulcoa. Olin satamassa aika ylpeä miehistön toiminnasta näissä olosuhteissa ja miehistön ansiot ymmärrettiin Huatulcon sataman veneissä.

Nyt näyttää akku loppuvaan Petjan koneesta, joten jätetään syvällisemmät analyysit tuleviin viesteihin. Toinen legi on ennakolta ajateltuna purjehduksellisesti haastavampi, joten varmaan lisää draamaa saadaan aikaiseksi tulevina viikkoina.

T:Jussi

Advertisements