You are currently browsing the monthly archive for December 2008.

Pikkukapteeni Otso valvoo septitankin tyhjennystä

Pikkukapteeni Otso valvoo septitankin tyhjennystä

Nanea jää joulunpyhiksi huilaamaan Long Beachille Los Angelesin kupeeseen. Viimeinen etappi San Franciscoon ei onnistunut ennen joulua, sillä puuskissa parhaimmillaan 40 solmun tuuli ja sade ei houkutellut merelle. Kaikkien jenkkipurjehtijoiden pahaksi paikaksi mainostama Point Conception, Etelä- ja Pohjois-Kalifornian rajapyykki jatkuvine vastatuulineen ja -virtoineen jäi tällä kokoonpanolla kiertämättä.

Kolmen viikon purjehdus Acapulcosta on nyt ohi tällä miehistöllä. Petja ja Torsti lentävät kotiin Helsinkiin joulunviettoon, Johanna, Jussi, lapset ja Tuomas-setä (potentiaalinen joulupukki siis!) taas suuntaavat Lake Tahoelle laskettelemaan ja viettämään amerikkalaista joulua. Joulun jälkeen Los Angelesiin saapuu uusi suomalaisvahvistus Mika Leivo miehistöksi viimeiselle legille San Franciscoon. Ennen uuttavuotta Nanea saapuu laituripaikkaansa Pier 39:n hälinään.

Johanna, Jussi, Otso, Oona ja Elmo saavat koko kevään nauttia San Franciscon keskustan sykkeestä, katsella Nanean kannelta Pier 39:lla asuvia merileijonia, ilveilijöitä, parin kilometrin päässä siintävää Golden Gatea ja Alcatrazin vankilasaarta. Nanean veroisen keskusta-asunnon löytäminen kolmilapsiselle perheelle olisi todellinen pähkinä purtavaksi paikalliselle kiinteistövälittäjälle.

Johanna buukkasi Nanealle laituripaikan San Franciscon ytimestä

Johanna buukkasi Nanealle laituripaikan San Franciscon ytimestä

Nanean miehistö sai viidennen jäsenen, kun kuusivuotias Otso saapui isänsä Jussin kanssa San Franciscosta nykysatamaamme San Diegoon. Neljän päivän lomailu ja varusteiden hankinta on pian ohi, jatkamme matkaa kohti Los Angelesia parin tunnin kuluttua. Tulevissa blogimerkinnöissä ei toivottavasti tarvitse lukea moottorin oikuttelusta. Uusi vesipumppu saapui eilen ja moottori koekäytettiin tänään. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta se selviää pian.

San Diegon downtown satamapaikastamme Shelter Islandin  päästä nähtynä

San Diegon downtown satamapaikastamme Shelter Islandin päästä nähtynä

 

lahto1

Hikinen loppukiri on takana. To do -lista on lyhentynyt. Auto meni kuin menikin vielä viime tipassa kaupaksi, vietimme Otson päiväkodissa joulujuhlaa, kävimme adventtikirkossa ja annoimme kolme lehtihaastattelua. Pakkauskin sujui melko kivuttomasti tässä sivussa. Mitä nyt juuri kun sain kassit pakattua ja piilotettua kasseihin huolella myös Korvatunturin tuomiset, lapset päättivätkin purkaa kassit ja alkaa leikkiä vaatekauppaa. Kun palasin pahaa aavistamatta huoneeseen kaikki vaatteemme sekä puhtaat että likaiset, roikkuivat sujuvasti sekaisin ympäri huonetta. Mutta huomenna aikainen herätys ja nenät kohti lentokenttää. Seikkailu alkaa!

Tervehdys kilpikonnalahdelta.

Olemme edenneet koko reissun ajan erittain hyvin. Miehet ovat osoittaneet purjehdustaitoa muutamissa kovissa keleissa ja itsekuria helpommissa keleissa.

Seuraavaksi alkaa reissun kovimmat kaksi etappia. Ensin taalta san diegoon ja sitten san diegosta san franciscoon. Tanaan syttyy point of conception niemella (friscon ja losin valissa) myrsky joka ulottanee kovaa tuulta meidankin reitille. Perheen kanssa jaataisiin viettamaan aikaa tanne, mutta jatka porukalla lahdetaan ottamaan suomipojasta mittaa. Suomi venho on osoittanut, etta se kylla kestaa kovaa kelia, joten rauhassa voidaan olla siella ja taalla. Kaksi reivia ja staysail on neljaankymppiin asti toimivaksi testattu kokoonpano.  

Lahin luoteen puolen suoja on san quentinissa (noin 200 mailia)., jonne voidaan yrittaa yhdella kryssilla cedros-saaren lansipuolelta. Aikataulun suhteen on kuitenkin mieleeni hiipimassa riski, etta saa ikkunaa on pakko jaada odottelemaan diegoon tai losiin tai mahdollisesti newport beachille. Viimeinen etappi voi naissa oloissa siirtya valipaiville. Joku iloinen velikulta voisi olla tervetullut lisa siina vaiheessa jo vajenneeseen miehistoon…

T:Jussi

Viimeisen kahden vuorokauden aikana on purjehdittu äärimmäisen vähän. Perkins-dieselin meteliin alkaa tottua. Varsinkin kun sitä ajetaan maltillisella, enintään 1500 kierroksen nopeudella. Laturinhihnojen säästöohjelma on purrut, ainoastaan yksi hihna on katkennut Cabosta lähdön jälkeen.

Heti Cabosta lähtömme jälkeen ei sen sijaan tuulen puutetta valiteltu. Vuorokaudessa etenimme parhaimmillaan 30 solmun sivutuulessa noin 150 mailia. Meri oli todella kuoppainen, ja kannelle nousevat aallot kastelivat takuuvarmasti muutaman minuutin välein. Värjötellessäni istumalaatikossa pohdin ääneen, onko tämä huviveneilyä. Tuomas vahvisti, että juuri siitä oli kyse.

Öinen kohtaaminen risteilyaluksen kanssa Meksikon rannikolla

Öinen kohtaaminen risteilyaluksen kanssa Meksikon rannikolla

Aamuyön tunteina meidän pitäisi saapua viimeiseen Meksikon puolen pysähdyspaikkaamme Turtle Bayhin. Reilun 1000 asukkaan kyläpahanen on ennen isännöinyt sardiinitehdasta, mutta tehtaan lopetettua väki on siirtynyt muualle. Pursiseuran isännöimää vierasvenesatamaa kalliine omakotitalon kokoisine jahteineen lienee turha odottaa, mutta suihku ja internet-yhteys olisi poikaa, samoin kuin tuoreet vihannekset ja muutama muu ruokatarvike. Ja dieseliä Perkinsille, joka on kuin miehistön viides jäsen, se hankala kaveri.

Tunnelma sähköistyi hetkessä, kun Jussi aamuyhdeksältä huusi kuin vimmattu: ”Valaita näkyvissä, valaita näkyvissä.” Valaiden hengitysääniä kuuluu joka puolelta, ja veden pinta rikkoutuu tuon tuosta, kun pallomaiset päät ja tummat selkäevät kohoavat hetkeksi pintaan. Otukset vajoavat meren syvyyteen juuri kun kameran tai kiikarin ehtii suunnata niitä kohden, kuin pitäen meitä pilkkanaan.
Nyt tarvittaisiin eläinkirjaa, mikä valaslaji on kyseessä?

valaat

dsc_1856_smallVedenalaisen videokameran koeajo Tyynellämerellä sujui loistavasti. Jussi potki delfiinin lailla veneen ympärillä, ja nauhalle tallentui kuvaa kilpikonnan laiskasta melonnasta, delfiineistä tutkimassa outoa vedenelävää ja Nanean vedenalaisista osista. Jaques Cousteaun jalanjäljillä ollaan, kunhan joku meistä oppii editoimaan videota!

Automme on nyt ollut kolme kuukautta myytävänä, mutta kukaan ei tunnu olevan siitä kiinnostunut. Yksi soitto on tullut, mutta sekään kaveri ei koskaan saapunut sovittuna aikana autoa katsomaan. Hikinen pesu-urakka ja imurointi menivät hukkaan. Nyt olen yrittänyt tarjota autoa ilmaiseksi kavereille käyttöön, mutta sekään ei tunnu kiinnostavan. Masentavaa on myös kuulla autokauppiaan kommentti, että auto täysin varmasti tuhoutuu, jos sen laittaa talliin seisomaan vuodeksi. Siis olettaen että olisi edes se talli mihin laittaa auto seisomaan.

Raha-asioiden hoitaminen sen sijaan on helppoa. Suoraveloitukseen vaan kaikki laskut ja ne, jotka eivät sinne kelpaa, niin pyydetään appiukkoa hoitamaan. Vaanin postiluukulla laskuja, joita tipahtelee tasaiseen tahtiin. Olenko muistanut kaikki… vesimittarilukemailmoitukset, kotivakuutus, luottokortit. Mitä veroilmoituksille pitäisi tehdä? Ja mistä ihmeestä nämä parkkisakot tänne tulivat. Ja uskomatonta, mutta maksamattomista kirjaston myöhästymismaksuistakin tuli karhukirje. Loppua ei näy

laukku1

Painettiin lasten kanssa reissukasseihin Nanea-logot ja perunaleimasimella jokaisen kassiin oma nimi. Kestävät kassit ja Ruotsin armeijan ylijäämätavaraa…globe hope tyyliin.

Cabo San Lucasin satama Kalifornian niemen eteläkärjessä kylpee aamuauringossa, ja hyvinsyöneitä amerikkalaisturisteja kuljettavat kalastusveneet suuntaavat merelle. Eilinen saapuminen satamaan oli tuskallista, nilkutimme koneella tuhannella kierroksella peläten laturin hihnan katkeamista. Kaksi hihnaa oli jo vaihdettu sunnuntain aikana. Ongelmien syy oli vaihdettu vesipumppu. Sen hihnapyörä oli erilainen kuin vanhassa pumpussa.

Satamatunnelmaa Cabossa

Satamatunnelmaa Cabossa


Eilispäivä kului paikallisissa veneily- ja moottoriliikkeissä varaosia metsästäessä. Onneksi Perkins-moottoreita on käytetty veneiden lisäksi traktoreissa ja muissa maatalousvehkeissä, joten asiantuntemusta löytyi tavallisista dieselkorjaamoista. Lopulta ratkaisu oli yksinkertainen: paikalle saapunut korjausmies käski vaihtamaan tilalle pykälää kapeamman hihnan. Näin tehtiin, ja ongelmat olivat koeajon perusteella tipotiessään.
Moottoria todella tarvitaan seuraavalla osuudella, sillä luvassa on vastavirtaa ja todennäköisesti vastatuulta, ja tähänastista kovempaa keliä.

itsenaisyyspaiva_web

Parinkymmenen solmun sivutuuli siivitti Nanean hyvään kyytiin kohti Kalifornian niemen kärkeä. Kannella nostettiin kuohuviinimaljat 91-vuotiaalle Suomelle ja 37-vuotiaalle Petjalle.