Viimeisen kahden vuorokauden aikana on purjehdittu äärimmäisen vähän. Perkins-dieselin meteliin alkaa tottua. Varsinkin kun sitä ajetaan maltillisella, enintään 1500 kierroksen nopeudella. Laturinhihnojen säästöohjelma on purrut, ainoastaan yksi hihna on katkennut Cabosta lähdön jälkeen.

Heti Cabosta lähtömme jälkeen ei sen sijaan tuulen puutetta valiteltu. Vuorokaudessa etenimme parhaimmillaan 30 solmun sivutuulessa noin 150 mailia. Meri oli todella kuoppainen, ja kannelle nousevat aallot kastelivat takuuvarmasti muutaman minuutin välein. Värjötellessäni istumalaatikossa pohdin ääneen, onko tämä huviveneilyä. Tuomas vahvisti, että juuri siitä oli kyse.

Öinen kohtaaminen risteilyaluksen kanssa Meksikon rannikolla

Öinen kohtaaminen risteilyaluksen kanssa Meksikon rannikolla

Aamuyön tunteina meidän pitäisi saapua viimeiseen Meksikon puolen pysähdyspaikkaamme Turtle Bayhin. Reilun 1000 asukkaan kyläpahanen on ennen isännöinyt sardiinitehdasta, mutta tehtaan lopetettua väki on siirtynyt muualle. Pursiseuran isännöimää vierasvenesatamaa kalliine omakotitalon kokoisine jahteineen lienee turha odottaa, mutta suihku ja internet-yhteys olisi poikaa, samoin kuin tuoreet vihannekset ja muutama muu ruokatarvike. Ja dieseliä Perkinsille, joka on kuin miehistön viides jäsen, se hankala kaveri.

Advertisements