You are currently browsing the monthly archive for January 2009.

We were enjoying our weekend on the Bay with NANEA. Our fellow Pier 39er Charlie Bergstedt took the first pictures of NANEA on the Pacific side with her sails hoisted. See his blog http://2009sailingonsfbay.blogspot.com/ for other photoes that nicely descibe a sailing day on the San Francisco Bay.

jy25_051

In order to prepare for our voyage, we should have been on the other side of Golden Gate but…its nice on the Bay – there is wind but no waves. Conditions feel like what we have in Särkisalo – but during the Finnish summer!  

We headed to downwind  for hour or two to ensure that the “Chef in charge” had optimal working facilities and found out that we were almost in the mouth of Redwood Creek before the sip of Calvados was served.

As it was close to sunset, we decided to find a dockage from the Redwood City Marina. It was a nice little spot where we enjoyed great hospitality by a local Sequoia Yacht Club and Pacific “veteran” sailors Bruce and Rick. We met a wonderfull American-French Standford family preparing their beautiful 40 feet Liberty for a voyage to Mexico. Their 3 year old Casey was already a seasoned dinghy captain and Otso, Oona and Elmo had nice time with him. We had comfortable time with his parents; Sophie and Seth and after a wonderfull dinner we were planning a sailing trip to Monterey together – let’s see if it takes place! Pictures of the four terminators on Seth’s wind vane will be posted later when I deal with our technical preparations for Pacific crossing. 

All together, I must admit that it has been a surprise to me how helpful people we have met in the US. Everywhere, from Newport to San Francisco, we have met bright, skilled, helpful and easy-to-deal with people. When Newport was the sailing capital of the world, the Bay area is a centre of academic enterpreunership where Nobelists and top computer gurus live their lives. As it was a bit unrealistic feeling for me to tune NANEA’s rigging with Lennart – beeing ex-America’s Cup sailor, it is now Johanna’s turn to fine-tune her ideas with brilliant Standford researchers whose supervisors are Nobel prize winners.

Advertisements

Pölyä ei juuri synny, mutta murusia sitäkin enemmän, kun miehistössä on kolme pientä (ja kaksi suurta) murustelijaa. Ja olisi hyvä, jos muruja ei menisi kauheasti pilssiin, ettei putket tukkeudu. Joten paras työväline sisällä on pieni rikkaimuri, jota kaikki miehistössä ovat oppineet käyttämään. Legot ovat kivoja rakenteluun ja leikkiin, mutta raivostuttavia siivoamisen kannalta, koska pieniä osia livahtaa karkuun  monesta pienestä reiästä. Kerran viikossa ongitaan pilssin pohjalta kaikki arvokkaat palaset ja koitetaan muutenkin pelastaa kaikki mahdollinen mikä sinne tuntuu livahtavan, sukista, taskulampusta vihkisormukseen.

Vuodevaatteiden ja tekstiilien tuuletus aika-ajoin on tärkeää, koska veneessä on kosteutta.
Välillä pitää vuodevaatteet ja tekstiilit heittää ulos tuulettumaan, jotta päästään eroon kosteudesta.
Ulkona taas tärkeää on kannen pesu. Istumalaatikkoon kerääntyy uskomattomasti kaiken maailman murua, nukkaa ja hiekkaa. Kannen pesu saippualla ja vedellä on hauskaa huvia, johon kaikki saavat osallistua.

Otso:

Me saatiin keulaan oma punkka Oonan kanssa, missä ei tosin voi olla liikkeessä, koska siellä keikuttaa niin paljon. Siellä ei ole kankaita , mutta muissa sängyissä on, olohuoneessa on neljä sänkyä ja toisessa huoneessa on kaksi sänkyä ja iskä tekee kolmatta.

On kauheasti korjattavaa. Iskä sai autopilotin irti ja lähetti sen sinne missä Calypso on korjattu. Se on Cousteaun laiva silloin kun se vielä oli miinanraivaaja.  Kolme asiaa mitkä pitäisi korjata, auto pilotti, tutka ja ssp radio. Minä autoin iskää kun korjattiin autopilotti ja ssp radio ja molempina kertoina minä tulin mustalaismiehenä ulos. Iskä olis muuten saanut sen mutta siinä oli se putki enkä minä antanut sen tehdä sitä. Minulla ei ollut paitaa, koska molempina päivin olin laittanut marimekko paidan. Teen navigaatiopöydän alle oman navigaatio pöydän. Meiltä hukkui molemmat marinan avaimet kun äiti oli ottanut molemmat avaimet.  Lainattiin vara-avain marinasta, mutta sillä ei päässyt vessaan.

Otso rakentaa kaikesta näkemästään uuden legopienoismallin. Tässä hinaaja ja rahtilaiva, jotka näimme Enkelisaari-matkalla.

Otso rakentaa näkemästään legopienoismalleja. Tässä hinaaja ja rahtilaiva, jotka näimme Enkelisaari-matkalla.

Kiitokset kaikille ihanista kommenteista ja terveisistä. Meistä on ollut tosi hauskaa niitä lukea ja kuulla mitä kotoSuomessa tapahtuu. Toivottavasti jaksatte jatkaa kommentointia ja kannustamme kaikkia rohkeasti kirjoittelemaan. Ei pääse koti-ikävä niin helposti yllättämään!

Thank you for your wonderful and encouraging words and wishes. Hope you will keep sending them!

Johanna, Jussi, Otso, Oona, Elmo

dsc04450

Vietimme viikonlopun Angel Islandilla, joka sijaitsee  San Franciscon lahdella Alcatrazin pohjoispuolella.  Saari oli todella hieno paikka – oikea lapsiperhekohde ja meille sopivaa vaihtelua Pier 39 vilskeeseen.

dsc04632

Lapset kertovat seuraavassa.

Oona: syötiin popcorneja, kiivettiin enkelisaaren ylävuorelle ja tehtiin hyökkäys äitille, meillä oli merkit: pöllön ääni, lehmän ääni ja vihellys. Saatiin vedestä vaaleanpunainen ilmapallo. Otettiin otson leegojutuista kuvat ja ne oli hienoja, minä tein leijoja. Iskä ja Otso kävi uimassa. Iskä sanoi, että se oli hyytävän kylmää. Elmo yritti tulla mukaan ja se kokeili isin kättä. Käytiin dingi ajelulla ja mentiin paistamaan pihvejä.

dsc04676

Käytiin kävelylenkillä ja nähtiin kauriita, sekä löydettiin tosi iso käpy. Me saatiin tytöltä  -semmoiselta vartijalta – tarrat. Emolta se hukkui mereen.  Illalla katottiin muumi, siinä muumipeikko muuttui hirviöksi. Minä istuin illalla keulassa ja lauloin. dsc04680

Otso: Istuin punkassa kun lähdettiin.  Kierrettiin vankilasaari mikä näytti ihan veneeltä.  Nähtiin hylkeitä, kun oltiin päästy satamasta ulos. Saaressa minä ajoin dingiä kun menimme rantaan. Kävelimme ylös saaren huipulle, mistä näimme kaupungin. Matkalla minä pääsin tosi lähelle kaurista, se oli poikanen, sillä oli tosi suuret silmät.

dsc04651

Seuraavana päivänä menimme sen pojan ja tytön kanssa purjehtimaan.  Hinaaja tuli sanomaan, että väistäkää rahtilaivaa. Minä tein hinaajan ja iskä teki rahtilaivan ja oona teki vesiskootteri, minä tein piirustuksia vihreistä ja punaisista langoista. 

elmo: Me nähtiin kaulukseja. Ei olla Oona nakunoita!

Ykköstie on vaihtunut Stanfordin palmukujaan.

Ykköstie on vaihtunut Stanfordin palmukujaan.

Kotona Suomessa työmatkani alkoi astumalla ulos OVESTA ja sisään autoon, jolla 90 kilometrin työmatka oli matkattava.  Nyt ryömin aamulla ulos LUUKUSTA, nappaan polkypyörän veneen kannelta alas ja polkaisen 20 minuutin matkan San Franciscon juna-asemalle.

Polkupyörä kulkee kätevästi junassa niille varatussa erityisvaunussa. Jokainen pyörä on varustettu pienellä keltaisella osoitelapulla, josta selviää lähtöasema ja määränpää. Pyörät lajitellaan telineisiin hyvään järjestykseen ja homma toimii suhteellisen joustavasti. Mitä nyt aika-ajoin syntyy hirveä pyöräruuhka ja konduktööreillä riittää nauramista, kun hikoilemme ja törmäilemme toisiimme. Jenkkien kohteliaisuus pääsee oikeuksiinsa, kun selvitellään ja järjestellään yhdessä. Harva jää tuppisuuksi. Juna-asemalta matka jatkuu lempeässä ja aurinkoisessa Kalifonian säässä palmukujaa pitkin yliopiston kampukselle. Pyöriä kampuksella on enemmän kuin opiskelijoita, joten liikenteessä saa olla tarkkana. Ainoa asia mikä ihmetytti näin toimivaan joukkoliikenteeseen tottunutta suomalaista oli lipunmyyntitiskillä, kun yritin ostaa kuukausilipun. Lipunmyyjä ilmoitti, ettei kuukausilippua voi hankkia kesken kuukauden. Sen voi hankkia vain kuun vaihteessa. Eli kuun vaihtumista odotellessa matkustelen nyt sitten kertalipuilla.

Tänään sunnuntaina 11.1. oli family appreciation day ja hinnan alennuksia lapsille joissain perhekohteissa. Lapset kertovat alla mitä touhuttiin.

Otso:Aamulla mentiin silittämään hai-kalaa ja rauskua. Mentiin luistelemaan vaikka oli keskikesä. Mäen yli luistelu paikalle mentiin ratikalla, jossa oli niin kovat ohjaimet, että kuskin täytyi vetää niitä ihan voimiensa takaa. http://www.youtube.com/watch?v=7mglsfOJoe8 

Ja Aapolle vastauksena Otso kertoo nähneensä kolme höyrylaivaa. Lisäksi nousuvesi oli aamulla tosi korkealla, kun Nanean laiturin tolpat olivat melkein näkymättömissä (nousuvesi oli kolmisen metriä). Nyt on laskuvesi ja meidän köli osuu pohja mutaan, vaikka se ei tunnu kyllä veneen sisällä. Meidän lähellä laiturissa makoilee merileijonia. Ne pitää haukumisääntä, ja vähän haiseekin. Ollaan nähty delfiinejä ja yksi valas joka pieraisi (= hengitti). Kirjassa ja akvaariossa ollaan nähty haita.

Oona: Aamulla tavattiin sukeltajaäijä jota tervehdittiin ja minä löin sen käteen. Sitten me piirrettiin leopardihaita ja silitettiin leopardihaita, rauskua ja meritähtiä. Mentiin vanhanaikaiseen ratikkaan. Eilen ostettiin meille ilmapalloja ja minä sain sydänilmapallon. Kun oltiin luistelemassa ymmärsin kun se poika sanoi “sori”.

Elmo: mentiin uimaan, se oli kiinni ja rikki. Oli paljon kauppoja ja sitten mentiin suihkuun. Matkalla nähtiin liikennepoliisi ja minä leikin liikennepoliisia.

1. Mastoon kiipeäminendsc04554

Puosun tuolilla hinautuminen mastoa pitkin ylös ja alas on suurta huvia lasten mielestä. Kinaa syntyy alhaalla siitä kuka pääsisi seuraavaksi eikä päitä tunnu huimaavan yhtään. Pier 39:n turisteillekin riittää valokuvattavaa. Päihittää mennen tullen vieressä olevan maksullisen trampoliinipomppupalvelun.  

2. Kumiveneajelutammikuu_frisco-0051

Otsosta on kehkeytynyt jo taitava dingykippari. Moottorimanööverit sujuvat jo isääkin paremmin, kun Otso ajeluttaa meitä ympäri satamaa.

3. Kiipeilytemput kajuutassatammikuu_frisco-009

Päätähuimaavat kiipeily- ja akrobatiatemput eri puolilla kajuuttaa. Aikuiset eivät edes ole tulleet ajatelleeksi, miten eri tavoin kahvoja, koloja, askelmia seiniä, ovie, jne. voi käyttää kiipeilyn apuna. Elmo pienimpänä uhmaa ennakkoluulottomasti painovoiman lakeja, mutta selviytyy kaikkien ihmeeksi vaurioitta taitonäytöksistään.

4. Tiskaaminentammikuu_frisco-002

Keskieuroopassa kuulema perheen yhteinen tapahtuma on tiskaus, jossa jokaisella jäsenellä on oma roolinsa, yksi tiskaa, toinen huuhtelee ja kolmas kuivaa. Tämä oivallinen traditio on nyt siirtynyt  meidänkin perheeseen. Tiskikone on vain kaihoisa muisto, kun yhdessä tiskaillaan. Vuoro vaihtuu, mutta Elmo on innokkain tiskari, koska siinä saa käyttää harjaa ja saippuakuplia on mukava kalastella altaan reunoilta. En ole tullut ennen ajatelleeksi, että tämänkin ikävän vaivan voi kääntää yhteiseksi tekemiseksi. 

5. Lukuhetkitammikuu_frisco-020

Yksi varma nautintokeino on tietenkin satujen kuuntelu. Illan hämärässä Nanean pienet sympaattiset lukuvalot luovat tunnelmaa, kun kömmitään lämpimien peittojen alle ja luetaan yhdessä. Veneen hiljainen keinunta ja pollareiden narina tuudittavat sikeään uneen.

Nanean pollarit narisevat kun vuorovirta keikuttaa venettä San Franciscon laituri numero 39:ssä. Veneen sisällä narinat ovat vähissä ja vene-elämä on alkanut pikkuhiljaa toimia. Lapset ovat löytäneet veneen seikkailupaikat ja Otso on aloitanut koulutien aapiskukosta. 

Viikon irtioton jälkeen käynnistelin tänään veneen tietokonetta ja tarkastelin vähän navigointiohjelmistoon jäänyttä jälkeä siirtopurjehdukseltamme. 6000 mailia amerikan ympäri myötäpäivään on pitkämatka – läppärin ruudullakin. Todellinen matka on pidempi sillä tällä siirtoreissulla arviolta 90% ajasta mentiin vastatuuleen apparenttituulen suuntaa näyttäneen viisarin pomppiessa 30 ja 35 välillä.

dsc04465
Kiitos matkasta kuuluu ensisijaisesti mukana olleille kavererille eli Tepolle, Jyrille, Heselle, Liisalle, Hekalle, Matille, Jannelle, Joukolle, Arille, Tuzelle, Torelle, Petjalle ja Mikalle. Koviakin kelejä matkalle mahtui, mutta missään vaiheessa ei porukalla sormi mennyt suuhun vaan ongelmiin tartuttiin kun niitä ilmeni ja aina ratkaisut löytyivät -yhdessä toimien.

Koko matkan kannalta tärkeä ja onnekas sattuma oli se, että tapasimme saattumalta Hannun ja Aulin, jotka Kristiina veneineen ovat kaikkien tuntemia Tyynenmeren seikkailijoita. Ilman Aulin ja Hannun avulla hankittuja karttoja, ohjelmistoja ja opaskirjoja olisimme olleet useasti pulassa. Toivottavasti voimme joskus olla samalla tavalla avuksi muille vuorostamme.

Tärkeää oli myös, että vene oli hyvässä kunnossa. 30 vuotta Nanealla meitä ennen purjehtinut Henry Bernhard eli Hank tuli koko miehistölle tutuksi kun ongelmatilanteissa aloimme kaivelemaan Hankin laatikoita ja porukalla funtsittiin miten 2. maailmansodan lentäjäveteraani voisi olla kulloiseenkin tilanteeseen varautunut.
   
Matkan aikana olemme saaneet apuja niin laajalta joukolta, että kaikkien listaaminen tässä tuntuu liian haastavalta tehtävältä vaikka usein tulee näitä tapauksia ajateltua.

Matka Newportista tänne oli uskomaton kokemus, jonka aikana minulle kertyi oppia roppakaupalla sekä veneestä, että valtameripurjehduksesta. Paljon jäi vielä opittavaa, mutta kuitenkin nyt olemme mielestäni aika valmiit lähtemään ison veden yli Australiaan. Johanna ja lapset ovat uskomattomalla tavalla saaneet Nanean tuntumaan kodilta, jossa on koko porukalla hyvä ja turvallinen olla ja matkustaa kohti uusia seikkailuja. 

Palaillaan asiaan,

Jussi

Nanea on matkannut lähes 6000 merimailia lähtöpaikastaan Newportista määränpäähänsä San Franciscoon. Kun alitimme aavemaisessa sumussa Golden Gaten täsmälleen samaan aikaan kun Suomessa vaihtui uusi vuosi, tunnelma veneessä oli sähköinen ja painunee kaikkien mieleen. Viimeinen legi meni hyvin, sekä tuulta että tyyntä riitti reitin varrella. Uusille miehistön jäsenille purjehdus oli tietysti jännittävä ja osin raskaskin, mutta oli ihanaa vihdoinkin päästä mukaan matkaan ja kokemaan tyynen meren aallot.

Otso kommentoi, että purjehduksella oli kivaa. Nähtiin delfiinejä, pelikaaneja, outoja leviä, meduusoja, meritähtiä ja mahdollisesti yksi valashavaintokin. Me kerättiin simpukoita satamassa. Me purjehdittiin ja ohjaaminenkin tuntui kivalta. Sain puhaltaa sumutorveen, kun saavuttiin San Franciscoon. Oona ihmetteli, kun yöllä heräsi ja huomasi, että sänky oli vinossa. Huono olo oli vain kolme päivää.

dsc04464
Ennen Golden Gaten valmistumista vuonna 1937, sillan rakentamista pidettiin mahdottomana sumuisen sään, voimakkaiden virtausten sekä kovan tuulen takia. Sillan tolppiin muurattu betonimäärä riittäisi päällystämään kävelytien San Franciscosta New Yorkiin ja tukirakenteissa olevalla kaapelimäärällä kiertäisi maapallon kolme kertaa.