Nanean pollarit narisevat kun vuorovirta keikuttaa venettä San Franciscon laituri numero 39:ssä. Veneen sisällä narinat ovat vähissä ja vene-elämä on alkanut pikkuhiljaa toimia. Lapset ovat löytäneet veneen seikkailupaikat ja Otso on aloitanut koulutien aapiskukosta. 

Viikon irtioton jälkeen käynnistelin tänään veneen tietokonetta ja tarkastelin vähän navigointiohjelmistoon jäänyttä jälkeä siirtopurjehdukseltamme. 6000 mailia amerikan ympäri myötäpäivään on pitkämatka – läppärin ruudullakin. Todellinen matka on pidempi sillä tällä siirtoreissulla arviolta 90% ajasta mentiin vastatuuleen apparenttituulen suuntaa näyttäneen viisarin pomppiessa 30 ja 35 välillä.

dsc04465
Kiitos matkasta kuuluu ensisijaisesti mukana olleille kavererille eli Tepolle, Jyrille, Heselle, Liisalle, Hekalle, Matille, Jannelle, Joukolle, Arille, Tuzelle, Torelle, Petjalle ja Mikalle. Koviakin kelejä matkalle mahtui, mutta missään vaiheessa ei porukalla sormi mennyt suuhun vaan ongelmiin tartuttiin kun niitä ilmeni ja aina ratkaisut löytyivät -yhdessä toimien.

Koko matkan kannalta tärkeä ja onnekas sattuma oli se, että tapasimme saattumalta Hannun ja Aulin, jotka Kristiina veneineen ovat kaikkien tuntemia Tyynenmeren seikkailijoita. Ilman Aulin ja Hannun avulla hankittuja karttoja, ohjelmistoja ja opaskirjoja olisimme olleet useasti pulassa. Toivottavasti voimme joskus olla samalla tavalla avuksi muille vuorostamme.

Tärkeää oli myös, että vene oli hyvässä kunnossa. 30 vuotta Nanealla meitä ennen purjehtinut Henry Bernhard eli Hank tuli koko miehistölle tutuksi kun ongelmatilanteissa aloimme kaivelemaan Hankin laatikoita ja porukalla funtsittiin miten 2. maailmansodan lentäjäveteraani voisi olla kulloiseenkin tilanteeseen varautunut.
   
Matkan aikana olemme saaneet apuja niin laajalta joukolta, että kaikkien listaaminen tässä tuntuu liian haastavalta tehtävältä vaikka usein tulee näitä tapauksia ajateltua.

Matka Newportista tänne oli uskomaton kokemus, jonka aikana minulle kertyi oppia roppakaupalla sekä veneestä, että valtameripurjehduksesta. Paljon jäi vielä opittavaa, mutta kuitenkin nyt olemme mielestäni aika valmiit lähtemään ison veden yli Australiaan. Johanna ja lapset ovat uskomattomalla tavalla saaneet Nanean tuntumaan kodilta, jossa on koko porukalla hyvä ja turvallinen olla ja matkustaa kohti uusia seikkailuja. 

Palaillaan asiaan,

Jussi

Advertisements