Ykköstie on vaihtunut Stanfordin palmukujaan.

Ykköstie on vaihtunut Stanfordin palmukujaan.

Kotona Suomessa työmatkani alkoi astumalla ulos OVESTA ja sisään autoon, jolla 90 kilometrin työmatka oli matkattava.  Nyt ryömin aamulla ulos LUUKUSTA, nappaan polkypyörän veneen kannelta alas ja polkaisen 20 minuutin matkan San Franciscon juna-asemalle.

Polkupyörä kulkee kätevästi junassa niille varatussa erityisvaunussa. Jokainen pyörä on varustettu pienellä keltaisella osoitelapulla, josta selviää lähtöasema ja määränpää. Pyörät lajitellaan telineisiin hyvään järjestykseen ja homma toimii suhteellisen joustavasti. Mitä nyt aika-ajoin syntyy hirveä pyöräruuhka ja konduktööreillä riittää nauramista, kun hikoilemme ja törmäilemme toisiimme. Jenkkien kohteliaisuus pääsee oikeuksiinsa, kun selvitellään ja järjestellään yhdessä. Harva jää tuppisuuksi. Juna-asemalta matka jatkuu lempeässä ja aurinkoisessa Kalifonian säässä palmukujaa pitkin yliopiston kampukselle. Pyöriä kampuksella on enemmän kuin opiskelijoita, joten liikenteessä saa olla tarkkana. Ainoa asia mikä ihmetytti näin toimivaan joukkoliikenteeseen tottunutta suomalaista oli lipunmyyntitiskillä, kun yritin ostaa kuukausilipun. Lipunmyyjä ilmoitti, ettei kuukausilippua voi hankkia kesken kuukauden. Sen voi hankkia vain kuun vaihteessa. Eli kuun vaihtumista odotellessa matkustelen nyt sitten kertalipuilla.

Advertisements