You are currently browsing the monthly archive for March 2009.

Matkareittimme alkaa varmistua. Ensimmäinen määränpää on Markiisisaaret. Matka San Franciscosta Hiva Oan saarelle on 3000 merimailia ja aikaa siihen kuluu mieltä noin kuukausi. Tavoitteena on päästä lähtemään huhtikuun ensimmäisellä viikolla.

Kokenut valtameripurjehtija Bruce on antanut meille tärkeitä vinkkejä. Kun tiedustelimme olisiko hänellä mahdollisesti vanhoja reittipisteitä tiedossa, joita voisimme seurata, hän totesi, ettei hänellä ole kuin yksi. Ylitätte päiväntasaajan 128 asteen kohdalla ja sitten otatte suunnan kohti Orionin tähteä. Sieltä Markiisisaaret tulevat vastaan.

Olimme myös ostamassa tutkaa, mutta Bruce kertoi ettei itse ole käynnistänyt tutkaa kertaakaan Tyynenmeren ylityksillään.  Paha paikka, mitä tehdään. Furunon pienin ja energia tehokkain LCD tutka maksaa täällä vain 1000 euroa, mutta muitakin rahareikiä piisaa…ensiviikon alkuun jää vielä ankkuripelin hankinta ja asennus.  Sen sijaan yllättävälle eiliselle hankinnallemme eli surffilaudalle löytyi kaliforniasta paljon kannatusta.  Miksi surffilauta? Koska siitä on paljon iloa ja myös hyötyä. Laudan päällä voi pitää työkaluja, jos täytyy tehdä korjauksia veneen ollessa vedessä.

Otson ensiaalto Point Bonitan rannalla.

Otson ensiaalto Point Bonitan rannalla.

Advertisements

Naapurissamme marinassa asuu entinen Greenpeace aktivisti Rick Dawson, joka seilasi aikoinaan 80-luvulla ensimmäisen Rainbow Warriorin miehistössä. Rick kertoi monta jännittävää tarinaa ajalta, jolloin suoran toiminnan aktivistit todella pelottomasti nostivat julkisuuteen ihmisten luonnon tuhoamisaikeita.

Rick Dawson vaimonsa Victorian kanssa oman veneensä kannella.

Rick Dawson vaimonsa Victorian kanssa oman veneensä kannella.

Tarina tonnikalan kalastuksesta

Tyynellä valtamerellä kalasti neljä japanilaista tehdasalusta, joissa jokaisessa oli lähes kaksisataa pienempää kalastusalusta. Kalastusalukset laskivat mereen radiomajakoilla varustettuja pintaverkkoja, jotka pyydystivät kaiken pinnalla olevan. Lintuja, delfiineitä ja kaikki kalat jäivät kiinni pyydyksiin. Jopa valaat jäivät ajoittan kiinni pyydyksiin rikkoen verkot ja jättäen ne ajelehtimaan veteen. Jokainen alus laski yhden tällaisen verkon kahdesti päivässä veteen. Kyseessä oli todellinen ryöstökalastus.

Rainbow Warrior aluksen tehtävänä oli häiritä yhden kalastaja-aluksen toimintaa seuraamalla alusta kumiveneillä ja estämällä verkon laskeminen veteen. Kalastusta ja aktivisten toimintaa oli valvomassa myös amerikkalainen valvonta-alus.   Rainbow Warrior muuttikin suunnitelmiaan ja päätti valloittaa   kalastusaluksen sijasta valvonta-aluksen medianäykyvyyden saamiseksi. Tästä seurasi kiinnostava takaa-ajo, jota Rick kuvasi eloisasti.

Rainbow Warrior kaarteli valvonta-alus perässään rauhallisesti sumuisella Tyynellä valtamerellä.  Sumun ollessa tiheimmillään Rainbow Warriorista laskettiin kolme kumivenettä, jotka saavuttivat nopeasti valvonta-aluksen. Valvonta-alus huomasi kuitenkin kumiveneet ja lähti ajamaan karkuun kumiveneet kintereillään. Aktivistit yrittivät nousta alukseen, mutta aluksen keula-aalto osoittautui niin voimakkaaksi, että aikomus osoittautui mahdottomaksi. Kahdeksan tunnin takaa-ajon jälkeen kumiveneiden polttoaineet loppuivat ja aktivistit joutuivat luovuttamaan kamppailun. Kuuden tunnin odotuksen jälkeen Rainbow Warrior löysi kumiveneet ja poimi väsyneet miehet takaisin alukseen.  

Otso rakensi pienoismallin Rainbow Warriorista.

Otso rakensi pienoismallin Rainbow Warriorista.

Onnistunut valaanpyynnin häirintä

Perun rannikolla valaanpyyntiin tarkoitetut alukset olivat varustettu korkeassa keulassa olevalla harppuunatykillä. Valaanpyydystyksessä käytetty harppuuna on kuin ohjus, jonka tavoitteena on tapaa valas. Harppuunan päässä on räjähde ja ankkurointilavat, jotka jäävät kiinni valaaseen. Pyyntialuksen matalat reunat mahdollistavat kelluvan, ilmalla täytetyn saaliin, sitomisen pyrstöstä reelinkiin.

Tällä kertaa Rick ryhmineen ajoi kumiveneineen valaanpyyntialuksen keulan alle estääkseen harppuunan laukkaisemisen. Mutta kylmähermoiset valaanpyytäjät laukaisivat räjähteillä varustetun  harppuunan kohti valasta aktivistien päiden yli.

Otso kertoo, kuinka yksi miehistä kiinnittyi ketjulla kaiteeseen kiinni. Toinen kumivene ajoi viereen ja hyppäsi kannelle. Se äijä köytti itsensä harppuunaan, etteivät kalastajat pysty ampumaan sitä. Sitten kapteeni joutui laskemaan ankkurin. Kumiveneitä tuli hirveesti lisää. Ne köytti itsensä ankkuriköyteen, ettei laiva pysty enää nostamaan ankkuria. Sitten laiva soitti poliisit (Perun rannikkovartioston), jotka tuli kolmen päivän päästä. Ja pidätti sitten kaikki.

Jussi ja Otso tutkivat Rickin valokuvakansiota.

Jussi ja Otso tutkivat Rickin valokuvakansiota.

Last week we visited the Zeum, San Francisco’s art and science museum for kids and families, where children can explore animation, sound and video production. We enjoyed the museum very much and spent most of our time in making an animation. First we made clay characters, then planned a story and finally filmed our story with camera and computer in a stop-motion animation process. Two hours of hard working and we ended up with 40 seconds of film. 

The characters were sculpted from wire and clay.

The characters were sculpted from wire and clay.

Clay figures acting on stage.

Clay figures acting on stage.

…and the final product. Ladies and gentlemen, the world’s premier, the Surfer. (Otso’s mind is occupied with surfing related things at the moment.)

Viime viikolla Nanea nostettiin ylös San Francisco Boatworks telakalla korjauksia ja pohjan maalausta varten. Miehistö muutti väliaikaismajoitukseen hotelliin, jossa nautimme mm. normaalista huonekorkeudesta, televisiosta ja isoista puhtaista pyyheliinoista. Lisäksi hotellissa oli uima-allas, joka vaikutti suuresti valintaamme hotellin suhteen.  Olimme tottuneet käymään Suomessa kaksikin kertaa viikossa uimassa, joten pitkä, lähes kolmen kuukauden tauko,  oli päästänyt taitomme ruostumaan.

Nanea nosturissa.

Nanea nosturissa.

Naneaan tehtiin perushuolto, läpiviennit, skegi, peräsin ja potkuri huollettiin. Lopuksi vanha rouva sai uuden kauniin pohjamaalin pintaansa. Sisätiloissa kunnostukset ja varustelut jatkuvat. Pian meidän täytyy lyödä lukkoon lähtöpäivä arvio ja laskea kuinka monta päivää on vielä aikaa tehdä varusteluja. Jussilla on melko pitkä lista asennuksia ja hankintoja. Minulla on jäljellä ison purjeen kunnostus, aurinkosuojan ompelu sekä ruokahankintojen suunnittelu.  Lapsien listalla on kumiveneemme koristelu värikkäillä maalauksilla. Tavoitteena on tuunata kumivene siten, ettei se houkuttelisi pitkäkyntisiä.

Elmolta alkoivat uimakikat vähitellen palautua takaisin mieleen.

Elmolta alkoivat uimakikat vähitellen palautua takaisin mieleen.

In February Oona was feeling a little home sick. She wanted to write a letter to her grandmother and send it with a less common way. I helped Oona write a letter where she said she was having fun in San Francisco and enjoying the sailing trip around the world. However, she missed her grandparents and friends at home.  We slid the letter into the bottle. Oona was too exited to wait until we would sail outside the bay. She wanted to send the bottle right away. So, we ended up sending the bottle on it’s voyage right at the marina slip.

The bottle is on its way.

The bottle is on its way.

We adults did not want to dissappoint Oona by admitting that the bottle most likely would not make its way outside the marina. But funny things happen. Yesterday we got mail that someone at Horseshoe Cove Beach had found the bottle and the message had “googled” its way to Finland and to the grandparents.  How amazing the internet world is.   Thank you friends, for showing children (and us adults) that incredible things can happen.

Viikonloppu sujui vaudikkaasti valmistelujen merkeissä. Pitkästä aikaa aurinko helli meitä ja lapset nauttivat laiturileikeistä. Touhun keskellä huomasimme yllättäen merileijonan, joka huilaili ja kellui vatsallaan aivan veneemme vieressä. Hellyttävä kuononpää pitkine viiksineen vilkkui aika ajoin pinnassa, kun leijona nosti päätään vetääkseen keuhkoihin ilmaa.

Merileijonan vatsakellunta
Merileijona oli vain muutaman metrin päässä meistä.

Merileijona oli paikallaan useita minuutteja katsellen meitä ja tuntui olevan erityisen kiinnostunut lasten värikkäistä paidoista. Leijona oli niin suloisen näköinen että toivoin sen tulevan lähelle, jotta voisin silittää sitä. Sitten yllättäen leijona haukotteli suu ammollaan ja näimme sen isot torahampaat, mikä sai minut peräytymään silittelyaikeista.

Merileijona katsoi minua niin isoilla silmillä että voi hyvä tavatonta, kommentoi Otso.

Merileijona katsoi minua niin isoilla silmillä että voi hyvä tavatonta, kommentoi Otso.

Kuokkavieraassa riitti ihmettelemistä.

Kuokkavieraassa riitti ihmettelemistä.

Many parents are concerned that their children should have their own separate rooms at home. We solved the problem as well for our kids… in our spacious and variable boat home.

Tärkeät turvavälineet on huollettava ennen lähtöä. Aikuisten paukkuliivit täytyy tarkistaa aika-ajoin, sillä niiden toimintavarmuus ei ole niin luotettava kuin lasten liiveissä, jotka ovat perinteistä mallia.

Puhalsimme kaikki paukkuliivit täyteen ilmaa liiveissä olevilla puhallusputkilla.

Puhalsimme kaikki paukkuliivit täyteen ilmaa liiveissä olevilla puhallusputkilla.

Sitten huuhtelimme liivit makealla vedellä, jotta kaikki suola ja mahdollinen lika saatiin pois. Liivit jätettiin kuivumaan yön yli. Aamulla näimme, että kaikissa liiveissä oli pysynyt ilma sisällä, joten ne olivat kunnossa. Sitten kiersimme liiveihin uudet hiilidioksidipatruunat sekä suolapanokset ja liivit olivat jälleen käyttövalmiit. Paukkuliivit toimivat siten, että jos putoaa veteen, suolapanos sulaa ja laukaisee hiilidioksidipatruunan, joka täyttää liivin ilmalla. Menetimme aikalailla patruunoita siirtopurjehduksella, sillä tropiikin sateet ja kosteus laukaisivat kannelle unohtuneet liivit itsestään.

Otso näyttää miten liivit puetaan päälle.

Otso näyttää miten liivit puetaan päälle.

dsc05026Pääsin viikonloppuna vihdoinkin tositoimiin ompelutöiden kanssa. Ensin syntyi Elmolle patjan päällinen. Sen jälkeen Read’s pääsi näyttämään kykynsä, kun aloitin Nanea suojapeitteiden ompelun. Ostimme Dicount Fabrics:sta edullisesti veneeseen sopivaa markiisikangasta, “hevy duty” neuloja ja paksua nylonlankaa. Kankaan leikkaaminen olisi ollut mahdotonta veneessä, joten menimme Oonan kanssa leikkaamaan kankaat marinan tv-huoneen lattialle. Onneksi illalla ei ollut paljoa trafiikkia ja saimme rauhassa mittailla ja leikata.

Ompelu olikin sitten jo hauskaa huristelua, tosin joissakin paksuissa paikoissa vanha Read’s hieman hyytyi. Katsoin kellosta, että siinä yhden aikaa yöllä kipusimme Jussin kanssa kannelle sovittamaan valmista puomipeitettä. Ainakin illan hämärässä näytti ihan hyvältä.

Katso miten nätisti vanha Read’s surraa. Veneessä ei koskaan ole vailla seuraa… Otso viimeistelee läksyjä, Oona ja Elmo jumppaavat.