Kaikkein turhauttavinta valmistautumisessa on ollut tavaroiden edestakainen siirtely. Kun asuu samanaikaisesti veneessä, jota korjataan, niin siitä aiheutuu epäilemättä ongelmia. Päivittäinen rutiinimme on alkanut viimeiset viikot sillä, kun revimme tavarat esiin punkkien alta, jotta korjausmiehet pääsevät vetämään johtoja ym. vehkeitä. Sitten taas illalla kasaamme tavarat takaisin, jotta nukkuminen on mahdollista. Ja seuraavana päivänä homma taas uusiksi. Täytyy tunnustaa, että suhde tavaroihin on muuttunut radikaalisti. Mitä vähemmän sen parempi. Toisaalta taas mitään ei meinaa uskaltaa heittää pois, jos niitä vaikka tarvitsee jossakin kaukana keskellä valtamerta.  

Nyt kuitenkin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Korjaukset näyttävät olevan ohi ja Nanea alkaa olla entistä ehommassa kunnossa.  Meillä kävi myös uskomaton onni, sillä saimme matkaan sittenkin uuden miehistön jäsenen, sillä ystävämme palomies Tom, joka on auttanut meitä aivan uskomattomalla tavalla, päätti, että voisi lähteä mukaamme. Joten nyt  tiedossa on rennompia vahtivuoroja, mahtavia kalasaaliita, sillä Tom on kova kalamies ja kielikylvytystä ja mukavaa ryllytystä lapsille.

Lähtöpäiväkin on tiedossa. Lähdemme matkaan ensi keskiviikkona, jos sääikkuna sen sallii. Samoihin aikoihin samasta satamasta lähtee myös nuori ruotsalainen pariskunta Paul ja Ingalil Dina ketsillään. Pidämme yhteyttä radiolla ja pystymme tukemaan toinen toisiamme tällä pitkällä ylityksellä.

Markiisisaaret kutsuvat

Markiisisaaret kutsuvat

Advertisements