Niukalla budjetilla matkaavat veneilijät valittavat, että Markiisisaarilla on kallista. Totuus on kuitenkin, ettei täällä pysty mitenkään tuhlaamaan rahaa. Vierailimme pienessä viiden perheen kylässä Nuku Hivalla. Paikalliset asukkaat tarjosivat meille hedelmiä. Kun yritimme tarjota rahaa, he kieltäytyivät ystävällisesti ja ehdottivat vaihtokauppaa. Joten pian Kalifoniasta hankitut suklaapatukat vaihtuivat mehukkaisiin Pompa Mouse (greippi)hedelmiin ja valtaviin banaaniterttuihin.

Tuoretta kalaa ei löydy paikallisista kaupoista, sillä jokaisessa markiisilaisessa perheessä on ainakin yksi kalastaja. Isät, äidit ja lapset kerääntyvät satamaan kalastelemaan päivällistä. Rannassa on jopa jokaisella perheellä oma fileerauspöytä, jossa päivällinen saadaan käsiteltyä loppuun. Valitettavasti paikalliset haitkin ovat oppineet tämän tavan ja ne uivat nälkäisena lahteen helpon ruuan perässä. Meitä turisteja hieman pelottaa pulahtaa uimaan haiden joukkoon, mutta paikallinen lääkäri vakuuttaa, ettei koko lääkäriuransa aikana ole koskaan vielä joutunut ketään tikkaamaan hainpureman takia.

This is truly a paradise island. Tourism has not really reached these islands. In some ways this place reminds me of Suomusjärvi, back home. The Nuku Hina island has about 2000 habitans, Suomusjärvi 1300. People live their lives and are not much bothered by foreigners. But if you take the effort and start to make acquaintances, you find marquisas very friendly and proud of their heritages and culture. It is a pity that we do not have a common language. We have to cope with sign language and some very limited words of French. In spite of the language difficulties we met a lovely young marquisas family, Taiki, Jeanne and Mateo (5). Jussi and Otso spent the day harpoon fishing with the family. Taiki caught several tropical fish and two octopuses that he, for our great delight, shared with us.

Kuvat: DSC05330, DSC05304, DSC05320

Advertisements