Piihoo, jälleen maata näkyvissä. Tällä kertaa horisnotissa häämötti täysin erilainen näky kun saavuttaessa vihreävuorisille Markiisisaarille. Aamuvahtivuorollani noin kello kahdeksan Elmo kapusi kannelle ja ilmoitti minulle että tuollahan on saari. katsoin epäuskoisena horisonttiin ja siellähän näkyi harvakseltaan palmutupsuja. Olimme saapumassa Rangiroan atollisaarelle.

Matruusi Elmo havaitsi ensimmäisenä Rangiroan atollin.

Matruusi Elmo havaitsi ensimmäisenä Rangiroan atollin.

Kun saapuu tavanomaisena turistina lentokoneella paratiisisaarille, ei tule ajatelleeksi miten monta asiaa on huomioitava jos kulkupelinä on purjevene. Atollien sisääntulot ovat hyvin ahtaat. Kun vuorovesimassat vyöryvätsisään ja ulos pienestä aukosta, aiheuttaa se kovan virtauksen sekä vaarallisia murtuvia aaltoja. Sisäänmeno on mahdollista vain lasku- ja nousuveden vaihtumisen aikaan, jolloin virtaus hetkeksi pysähtyy. Tämä “slack” aika on neljä kertaa vuorokaudessa ja muuttuu jatkuvasti kuun kierron mukaan. Lisäksi sisään ei ole syytä mennä pimeän aikaan, sillä atollien sisäpuolinen laguuni on täynnä koralliriuttoja, joita pitää väistellä tähystämällä veneen keulassa. Selvitimme vuorovesitaulukosta, että slack- aika on aamulla kello kymmenen. Jotta ajoitus olisi sopiva, jäimme yöllä kuudeksi tunniksi noin kymmenen mailin päähän odottamaan. Nanea ajettiin piihin eli tuuleen siten, että etupurje on jalustettu väärälle puolelle viemään venettä taaksepäin, isopurjeen taas viedessä venettä eteenpäin. Lopputuloksena on lähes paikallaan pysyvä vene, jota ei tarvitse ohjata ollenkaan.

Aamulla lähdimme etenemään sisään. Eteneminen oli hidasta, sillä slack-ajasta huolimatta virtaus  oli voimakas. Vaikka moottorin kierrokset olivat lähes täysillä, etenimme vastavirtaan vain noin yhden solmun vauhdilla. Kapean sisääntulon jälkeen vastassa oli omituista hyppelevää aallokkoa,  jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Taistelimme vielä kovassa tuulessa ja aallokossa kaksi tuntia ankkuripaikkaan. Koko ajan oli tähystettävä keulassa mahdollisia koralliriuttoja.

Johanna tähyämässä keulassa. Oonaa taitaa vähän jännittää.

Johanna tähyämässä keulassa. Oonaa taitaa vähän jännittää.

Jälkikäteen, kun ihmettelimme olimmeko laskeneet väärin slack-ajan, paikallinen sukeltaja kertoi, että etelästä tulleet suuret mainingit olivat nostaneet vettä laguuniin niin paljon, että sitä virtasi jatkuvasti ulos.

Nyt kun istun valkoisella hiekkarannalla ja katselen uskomattoman turkoosia vettä edessäni, tuntuvat ponnistelut vaivan arvoisilta ja osaan todella arvostaa tätä hetkeä. Kia Ora hotellin terassilla saattaa yksi kylmä olutkin tuntua ansaitulta.

Advertisements