You are currently browsing the monthly archive for November 2009.

Olemme nyt olleet viisi päivää maissa ja melkein sopeutuneet länsimaiseen elämän rytmiin. Ruokakaupat, venekaupat, sukelluskaupat, viinitilat, ravintolat ja venekerhot näyttävät aikalailla samalta kuin Suomessa.

Libertas-mobiilin avulla olemme ajelleet ympäri pohjoista saarta ostelemassa tärkeitä tarvikkeita. Tosin mitään suurempaa projektia emme vielä ole aloittaneet. Yritämme vielä katsella ympärillemme, josko täältä löytyisi joku viilapenkki missä saisi omia härpättimiään viilailla.

Luonto on sen sijaan aivan erilainen. Revimme juuri itseämme irti suojaisesta satamasta missä olemme nauttineet täysihuollosta ja suunnistamme kohti saaria. Jouduimme ostamaan kaikille märkäpuvut kun vesi on vain 15 – 20 asteista! Vesissäkin on eroja… no niiin emmeköhän me tämän viikonlopun jälkeen ole jo karkaistuneet oikeaan kovuuteen kestämäään näitä olosuhteita. Maisemien kauneutta ei voi helposti kuvailla, eikä kuviakaan vielä ole paljoa. Alla Elmon maihininousu kuva.

Olemme nyt neljättä päivää kryssikurssilla kohti Uutta Seelantia. Vastatuuleen mennessä kallistuskulma on ollut parhaimmillaan 40 astetta. Pääosin koko matkamme ajan yli Tyynen valtameren olemme olleet kallellaan styyrpuurin puolelle eli oikealle puolelle. Ruokaa olen tottunut tekemään valjaisiin kiinnitettynä, sillä keittiö on veneen vasemmalla puolella. Ruokatarvikkeiden kurottelu kaapista on vaatinut tarkkaa keskittymistä, jotta kaikki purnukat ja vadit eivät valuisi ulos samalla kertaa. Myös vihannesten pilkkomisessa on täytynyt olla nopea, jotta pienet palaset eivät ehtisi liukua näykymättömiin pilssin uumeniin. Nyt onkin ollut täysin outoa, kun poikkeuksellisesti olemme olleet kallellaan paarpuurin puolelle, eli vasemmalle. Nyt ongelmana ei ole ollut ruokatarvikkeiden pysyminen kaapissa, vaan kokin estäminen
liukumasta itse kaappiin.

Lapset eivät näytä kärsivän kallistelusta. Kun vaatekaapista löytyi vanhat coretex housut, keittiön pienestä lattiasta tuli oivallinen liukumäki. Tämä ei tietenkään myöskään osaltaan helpota kokin hommia keittiössä, kun pitää kaappiin valumisen lomassa väistellä vinhasti liukuvia lapsia ja pidellä leikkuulaudalta karkaavia vihanneksia.

Nyt kun keli on kylmennyt, niin lapsille etsittiin kaapin pohjilta vanhat talvivaatteet. Voi sitä iloa ja riemua, mikä syntyi kun sai pitkästä aikaa pukea pipoja, hanskoja ja haalareita päälle. Niistä syntyi myös monta palomies- ja länkkärileikkiä. Pieni yllätys odotti äitiä, kun ajovuorosta kömmin sisään kajuuttaan ja huomasin kahlaavani värikkäässä lapasmeressä ja lapset löytyivät tyhjästä vaatekaapista.

Tein oheisen piirroksen S/Y Nanean loppumatkasta. Tällä hetkellä (19.11. noin 20:00 UTC/22:00 Helsinki) Nanealla on matkaa Opus Marinaan noin 350 merimailia. Vastatuulta on ilmeisesti koko loppumatkan ajan, ei kovin paljoa 10 – 20 solmua. Tässä ei nyt voi muuta tehdä kuin tarkastella tuulikarttoja ja seurata SPOT-järjestelmän sijainteja.

We are having very classical passage from Tonga to New Zealand. First we
had south easterly trade winds from Hapai to Minerva reef. After 53 hours
we reached Minerva and rested there for the night.

We head south in light easterly winds next afternoon around 4 p.m. after
intensive weather discussion with Paul and Leon from Disa. The key thing in
scheduling was to find out correct time to land to New Zealand between
consecutive low pressure systems and to meet the cold front above 30S
latitude where they are not their strongest.

We had a high pressure system moving eastwards and we went around it by
turning little bit west. Disa took more straight course and they are doing
good too, but used engine more than we have did so far. We have only used
engine for 1.5 hours yesterday when we took spinnaker down and had some
rain and charged batteries for a movie night.

Now we are on the south west side of the high and looking forward to meet
the cold front approaching from south west. Based on weather information
Pekka has send us, we expect winds up to 20 kn and some rain under 100 mile
frontal weather belt.

We have been making seven knots (7 kn) average speed towards peak of New
Zealand north island. Our course is 210 degrees. The front was
approximately 80 miles south west of us on UTC 19 00 and moving 10 kn to
north east.

Our position now UTC 00 07 is 28 27.5 S, 176 23.5 E.

As we made a mistake of forecasting the time and place where it approaches
us, we would ASK YOU TO FORECAST WHEN AND WHERE WE WILL MEET THE FRONT. Place
your estimation here and we will let you know who was the best weatherman.
Winner gets an invitation to NANEA as our next onboard weatherman.

 

Alkoi juuri sataa…nayttaa aika isolta alueelta. 15 min ennen sadetta Otso
hienosti spottasi sadealueen taivaan rannassa. Kansileikkien keskeltä Sir
Peter Blaken kampauksessa esiintyvä pikkukippari tiedotti asiasta isälle,
joka istui alhaalla navigaattiopöydän ääressä ja lataili
sateliittiyhteydellä Pekalta säätietoja.

Isä.. jaha ja pPekan saaennuste sanoo, etta sade alue pitaisi olla huomenna
meidan pohjoispuolella…keskus ja kova sade olis kuien selv
selväsi luoeessa… katsotaan… ja ilmi selvää sadettahan sieltä oli
tulossa. Koko taivaan ranta värjäytyi sinisenharmaaseen vaippaan. Katsoimme
tutkalla ja näytttää, että kyseessä on noin 6 mailin levyinen sadealue,
joka tulee luoteesta yli.

Kisailimme juuri kiivaasti yöllä kiinni saamamme Mandela nimisen
Kiwi-veneen kanssa. Tapasimme Mandelan Vavaulla ja se on nopeannäköinen
venho. Vinssienkin lukumäärä kannella on samaa luokkaa kuin Nanealla ja
eikä normaaleja kruising-hässäköitä ole kasattu veneen kannelle.
Saimme yöllä näkyviimme hämrän näköiset vilkkuvalot jna tutkimme Johannan
kanssa yöllä merikorttia ja ihmettelimme, että mikä se siellä keskellä
avomerta noin vilkuttaa. Arvailimme, että siellä on taidettu laittaa
nukumattivalot päälle.

Mandela heräsi aamulla järkytykseen, että perhevene se siellä puskee
spinnulla yön yli ja rinnalle. Kippari soitti meille aamulla VHF:llä ja
sanoi, ettemme ilmeisesti ole vielä kuulleet ettei näillä vesillä ole
sallittua ohitelle Uusi-Seelantilaisveneitä ja kertoi, että hekin nostivat
pallopurjeen vain sen takia, että saisivat palautettuaa asiat oikealle
tolalle. Muutama tunti ennätettiin vedellä rinnakkain ja lapsilla oli
hauskaa…ja mikä tärkeintä Nanea näytti närhen munat kiwi-linnun kansalle.

Pekka lähettää meille 12h välein satelliittin ottaman QuikScat nimisen
tuulikartan. Ilmanpaine on pysynyt vakaana 1014mB koska olemme menossa
korkeapaineen selänteen taakse tällä isobaarilla ja odotamme tuulen
pakittavan ensin pohjoiseen ja sitten luoteeseen, jolloin pääsemme hienosti
kohti Uutta-Seelantia myötätuulessa – ainakin jonkin matkaa.

QuikScat-kuvasta käy myös ilmi, että seuraava matalapaine, joka on nyt
Tasmanian merellä puhaltaa vaatimattomia 75 solmun tuulia merenkävijöiden
iloksi. Toivottavasti siellä ei ole ketään ihan pienellä veneellä menossa.
Me uskomme, että matalan kuljettamat kylmät ilmamassat jouduttavat
meidänkin reissua lähipäivinä. Niiden jälkeen on Uuden-Seelannin sääfaksien
mukaan tulossa uusi korkea, joka tarjoilee meille luultavasti vastatuulia
viimeisille päiville ennen Uuden-Seelannin Opuaan saapumista. Nyt näyttää,
että pääsisimme perille ensi Sunnuntaina.

No niin, otettiin siis Sir Oden kanssa spinnu alas kun äiti oli
huilivuorossa ja saatiin se kuivana pussiin ennen sadetta. Nyt ajellaan
koneella ja ladataan akkuja – varmaan illalla paahdetaan popcornia ja
katsotaan leffa sadepäivän kunniaksi.Libertasin Juhalta ja Taijalta
saamiamme leffoja on aika läjä hyllyssä – nyt saattaapi olla vuorossa Harry
Potter.

Semmoista Nanealla…

 

Tuulikarttojen paluupostina tulee viestejä (etteivät rekat aja turhaan tyhjinä Internetin valtaväylillä) blogiin toimitettavaksi:

Otso:

Kun saavutaan Uuteen Seelantiin niin katetaan pöytä ja laitetaan kaikkia
herkkuja, joita ei olla saatu pitkään aikaan. Ja sitten me avaamme
viimeisen lastensiiderin koko matkalla, joka ostettiin Ranskan
Polyneesiasta.

Minulla on oma pikku purje (väliharuspurje) ja se on kaikkien lasten
purje. Osaan jo nostaa sen kun isä nostaa käsin ankkuria ja Oona ohjaa
ja äiti on sisällä valmistelemassa purjehdusta. Minä osaan jo aivan
hyvin nostaa sen purjeen kunhan joku auttaa laittamaan vinssinkahvan
paikoilleen kun minä vedän purjeen ylös.

Oona:

Ollaan piirretty ja pelattu ja leikitty leegoilla ja harjalla harjattu
lattiaa. On syöty makaroonia ja soppaa ja ollaan leivottu leipää.

Elmo:

Nyt me saatiin kala, äiti otti koukun ja iskä veti sen ylös. Sitten
otettiin iso veitsi ja fileoitiin se kala. Kala oli vähän keltainen ja
sillä oli iso suu. Mä olen leikkinyt Indiana Jonesia. Ei mitään muuta.

Äiti:

Jännittävin purjehdusosuus tällä matkalla on alkanut hienosti. Tuuli on
ollut kevyttä ja aallot pieniä. Eikä kukaan ole kärsinyt meritaudista.
Ilma on vielä mukavan leuto, ei liian hikinen ruuanlaittoon, mutta vielä
ei ole tarvinnut etsiä kenkiä jalkaan tai vetää pitkiä välihousuja
jalkaan. Koska lähdöstä Vavaun kylän ruokakaupasta on kulunut jo useita
päiviä alkaa tuoreruoka olla lopussa. Tuoreen kalan lisäksi tulevien
päivien ruokalistalla on purkkiruokaa, josta pienellä mielikuvituksella
saa loihdittua ihan mukiinmeneviä sapuskoja. Tavoitteena on saada
ruokakomerot tyhjiksi, sillä Uuteen Seelantiin ei saa tuoda esimerkiksi
hunajaa, tuoreita elintarvikkeita tai siemeniä ym., jotka voivat lähteä
kasvuun.

Kaksi suurinta ongelmaa koko reissun aikana on ollut jääkappi ja
WC-pytty. Jääkaapittomaan elämään on jo sujuvasti tottunut, mutta tämä
toinen asia sen sijaan on osoittautunut sitkeäksi korjata. Jos minulta
kysytään, niin se on ensimmäisenä korjauslistalla kun saavumme perille.

Ollaan kirjoitettu jo joulupukillekin kirjeet, sillä posti Uudesta
Seelannista taitaa viedä aika kauan. Otso on toivonut pukilta
purjejollan, Oona pelitietokoneen, Elmo kanoottin, äiti uuden WC-pytyn
ja isä isomman veneen, johon kaikki roina saadaan mahtumaan.

Nanean reitillä (Minerva riutan ja Uuden Seelannin välillä) olevat tuulet näkyvät oheisilta kartoilta (päivittyvät automaattisesti).

Quickscat winds (WMBas70.png)

Jussilta välitettynä seuraava viesti:

Purjehdimme Hapain saariryhmältä Minerva riutalle (350 mailia) noin 54
tunnissa ja saavuimme valoisalla tälle merenkeskellä sijaitsevalle
riutalle. matkalla oli todella hyvä keli ja nanea purjehti hienosti –
jopa niin hienosti, ettei 9 solmun nopeudet ole selitettävissä muulla
kuin myötä virralla. Saimme ehkäpä vajaan solmun lisäpotkua tästä. Yksi
reivi ja kutteri riki kahdella etupurjeella oli todella mukava ja
nopeakin ekalla osuudella. Nyt on 750  mailia edessä ja korkeapaineen
keskus väistettävänä. Hyvät sää tiedot ovat tarpeen ja meillä onkin
aivan maailmanluokan säätiedot veneessä, sääfakseineen, gribeineen ja
jopa pekka järkää meille satellittitutkan tuulikuvat kerran päivässä!

Yritämme osua uuteen-seelantiin 22-23.11 jolloin näyttisi olevan hyvä
keli purjehtia noilla joskus erittäin kovilla vesillä.

Lapset ovat präjänneet hienosti. Nyt on vähän painostava ilma vaikak
ilmanputari on nousussa ja elmo on ilmeisen kiukkuisella tuulella. Koko
muu vene seuraa pelokkkaana pikkumiehen touhuja.

Lähestyessämme riuttaa saimme kaksi keltaevä-tonnikalaa. Toinen oli
isoin tähän asti saamistamme, ehkäpä 15 kg. Riutalla oli kymmenen muuta
venettä odottelemassa hyvää sääikkunaa ja tonnikala oli mieluinen
tuliainen..

Sykloonikausi voi alkaa käytännössä lähipäivinä myös eteläisellä
pallonpuoliskolla, joten motivaatiota alkaa löytymäään kylmään etelään
purjehtimiselle. odotamme vaiheikasta reissua ja sekä leutoja, että
rapakampia kelejä. Nyt täytyy mennä kannelle, koska Otso huutelee
vetävänsä lasten purjetta ylös. Tämä ns. staysail eli sisemmäinen
etuharuspurjeemme on pieni purje ja lapset pystyvät sitä käsittelemään.
Nyt on vuorossa ankkurinnosto, jossa harjoitellut roolit ovat, etä Oona
ohjaa, otso hoitaa staysailiä ja isä vetää ankkurin ylös. Tässä
vaiheessa äiti hoitaa hommia joita hätäilevät miehet ovat unohtaneet…

Pikku hiljaa alkaa tongalainen rennon letkeä elämänrytmi tarttua meihin liiman lailla ja on korkea aika alkaa suunnitella matkaa Uuteen Seelantiin. Säät näyttävät hieman huonoilta, sillä Uuden Seelannin yläpuolella lepää iso korkeapaineen alue, jossa on heikosti tuulta, ja valitettavasti vielä vastaista. Joten suunnitelmana on hieman vielä kyttäillä sopivaa sääikkunaa. Lähdemme varmaankin muutaman päivän kuluttua Haapain saariryhmälle, joka sijaitsee Tongan keskiosassa, noin 60 merimailia etelään Vavaulta. Sen jälkeen matka jatkuu Minerva -riutalle, joka on noin 350 merimailia lounaaseen. Minerva on iso uponnut riutta, jossa on kuitenkin turvallista odotella sopivaa säätä, jos on tarvetta. Muiden veneiden mukaan siellä on myös runsaasti kaloja ja hummereita, ja toivottavasti ei paljon haita. Minervalta matka jatkuu sitten suoraan etelään 700 merimailia, kohti Uutta Seelantia, ja siellä Opuan satamaa, joka on virallinen maahantulosatama. Arvioisimme että pysähdyksineen aikaa matkaan menee kaksi viikkoa. Joten Nanean saapumista Uuteen Seelantiin voi odottaa marraskuun lopussa.

Aikataulumme siitä eteenpäin on, että Johanna toivonmukaan aloittaa vierailun ja työt Aucklandin yliopistossa tammikuun alussa. Vietämme Uudessa Seelannissa ainakin hurrikaanisesongin, eli maaliskuun loppuun asti. 

Alkumatkan olemme vielä vakiotuulien alueella, jolloin tuuli puhaltaa yleensä idästä tai kaakosta. Minerva-riutan jälkeen tuulialuetta kutsutaan vaihtelevien tuulien alueeksi (toiselta nimeltään hevosleveyspiiri), jolloin tuuli voi puhaltaa periaatteessa kaikista ilmansuunnista. Lempinimen alue on saanut siitä, kun aikoinaan laivat joutuivat heittämään hevoset yli laidan, jouduttuaan tälle vähätuuliselle alueelle.

Lähestyessämme Uutta Seelantia, tuulialue muuttuu länsituulen alueeksi, mutta silloinkin Uuden seelannin yli pyyhkivät säärintamat saattavat sekoittaa tilanteen. Uuden seelannin yli kulkevat säärintamat tulevat noin 4-6 päivän välein, joten matkalla meidän täytyy vastaanottaa ainakin yksi rintama. Se on turvallista ottaa vastaan hieman ylempänä noin 30 asteen kohdalla kuin Uuden Seelannin rannikkolla, jossa riskit karilleajosta kasvavat.

Uudessa Seelannissa on alkamassa kesä, mutta siltikin saamme varautua kaivamaan pitkät kalsarit ja villapaidat esiin, sillä etenkin etelätuuli tuo kylmää antarktista tuulta matkallemme. Uusi Seelantilaiset kokeneet purjehtijat kertoivat meille, että melkein mitä vain voi odottaa, joten täydellistä sääikkunaa ei varmaankaan tule. Viime viikkoina lähteneet veneet ovat kohdanneet hyvin kevyttä, mutta vastaista tuulta. Lähes kaikki veneet ovat joutuneet ajamaan koneella, vieläpä vastavirtaan, edeten hitaasti kohti määränpäätä.

Tavoitteenamme on lähettää matkalta tilanneraportti päivittäin, josta voitte seurata etenemistämme.

Olin pakannut lasten lämpimät vaatteet pois puoleksi vuodeksi. Nyt otin ne esiin ja lapset innoissaan sovittelivat “uusia” vaatteitaan. Ehkä hieman liian aikaisin, sillä Elmo pukeutuu hikipäissään pitkiin housuihin ja neuletakkiin, vaikka mittari vielä näyttää 26 astetta ja viime viikon sateiden jälkeen kosteusprosentti hipoo sataa.

 

DSC05874
Paratiisisaarilta on vaikea irrottautua