Tuulikarttojen paluupostina tulee viestejä (etteivät rekat aja turhaan tyhjinä Internetin valtaväylillä) blogiin toimitettavaksi:

Otso:

Kun saavutaan Uuteen Seelantiin niin katetaan pöytä ja laitetaan kaikkia
herkkuja, joita ei olla saatu pitkään aikaan. Ja sitten me avaamme
viimeisen lastensiiderin koko matkalla, joka ostettiin Ranskan
Polyneesiasta.

Minulla on oma pikku purje (väliharuspurje) ja se on kaikkien lasten
purje. Osaan jo nostaa sen kun isä nostaa käsin ankkuria ja Oona ohjaa
ja äiti on sisällä valmistelemassa purjehdusta. Minä osaan jo aivan
hyvin nostaa sen purjeen kunhan joku auttaa laittamaan vinssinkahvan
paikoilleen kun minä vedän purjeen ylös.

Oona:

Ollaan piirretty ja pelattu ja leikitty leegoilla ja harjalla harjattu
lattiaa. On syöty makaroonia ja soppaa ja ollaan leivottu leipää.

Elmo:

Nyt me saatiin kala, äiti otti koukun ja iskä veti sen ylös. Sitten
otettiin iso veitsi ja fileoitiin se kala. Kala oli vähän keltainen ja
sillä oli iso suu. Mä olen leikkinyt Indiana Jonesia. Ei mitään muuta.

Äiti:

Jännittävin purjehdusosuus tällä matkalla on alkanut hienosti. Tuuli on
ollut kevyttä ja aallot pieniä. Eikä kukaan ole kärsinyt meritaudista.
Ilma on vielä mukavan leuto, ei liian hikinen ruuanlaittoon, mutta vielä
ei ole tarvinnut etsiä kenkiä jalkaan tai vetää pitkiä välihousuja
jalkaan. Koska lähdöstä Vavaun kylän ruokakaupasta on kulunut jo useita
päiviä alkaa tuoreruoka olla lopussa. Tuoreen kalan lisäksi tulevien
päivien ruokalistalla on purkkiruokaa, josta pienellä mielikuvituksella
saa loihdittua ihan mukiinmeneviä sapuskoja. Tavoitteena on saada
ruokakomerot tyhjiksi, sillä Uuteen Seelantiin ei saa tuoda esimerkiksi
hunajaa, tuoreita elintarvikkeita tai siemeniä ym., jotka voivat lähteä
kasvuun.

Kaksi suurinta ongelmaa koko reissun aikana on ollut jääkappi ja
WC-pytty. Jääkaapittomaan elämään on jo sujuvasti tottunut, mutta tämä
toinen asia sen sijaan on osoittautunut sitkeäksi korjata. Jos minulta
kysytään, niin se on ensimmäisenä korjauslistalla kun saavumme perille.

Ollaan kirjoitettu jo joulupukillekin kirjeet, sillä posti Uudesta
Seelannista taitaa viedä aika kauan. Otso on toivonut pukilta
purjejollan, Oona pelitietokoneen, Elmo kanoottin, äiti uuden WC-pytyn
ja isä isomman veneen, johon kaikki roina saadaan mahtumaan.

Advertisements