Aluksi tuntui oudolta aloittaa jouluvalmistelut Uudessa Seelannissa. Lämpömittarimme näytti 25 astetta ja paikalliset sanomalehdet olivat pullollaan puutarhakalustemainoksia ja kesän grillausohjeita. Ei oikein sopiva fiilis lanttulaatikon tekoon. Jussi oli kuitenkin innokas toteuttamaan perheensä joulutraditiota eli sillien tekoa miesporukalla. Kutsuimme naapuriveneen ruotsalaispurjehtija Leon mukaan ja sillin sijasta kaupasta haettiin paikallista tuoretta kalaa.

Yhdessä tehtiin punaviinisilli, sitruunasilli ja valkosipulisilakat.

Minä taas päätin tehdä rosollin. Pian Nanean kajuutassa leijailikin ihana jouluinen tuoksu, kun pojat keittivät sillilientä ja paloittelivat sitruunaa, sipulia ja vihenneksia kalan koristeeksi lasipurkkeihin. Aattona Leo vielä leipoi piparkakkuja lasten kanssa isoäidiltään saamallaan resepetillä.

Ja piparkakut maistuivat
Pienissä tiloissa täytyy olla luova joulukuusen suhteen.

Aattona lapset olivat tietysti jännittyneitä, sillä ei oikein ollut tietoa, mihin aikaan pukki mahtaisi saapua tänne Uuteen Seelantiin. Lasten lahjatoivomukset olivat myös aika isohkoja, joten pohdimme joukolla, miten pukki saisi kanootin ja lentokoneen kulkemaan kelkassa. Tai tulisiko pukki ehkä helikopterilla tai peräti veneellä.

Joulusaunaan oli tietysti päästävä, joten kiirehdimme puolen päivän aikoihin paikalliseen uimahalliin, jossa on hyvä sauna. Uimasta palattuamme, lapset ihmettelivät isoja paketteja Nanean kannella.

Pukki toi kauan kaivatun kanootin.

Oona: Kun oli joulu, me haluttiin mennä joulusaunaan ja uimaan. Me uitiin tosi kauan ja kun me tultiin veneelle me huomattiin mitä oli tapahtunut. Pukki oli tuonut kanootin, lentokoneen ja pelitietokoneen meille ja paljon kirjoja ja satukasetteja. Kun meillä on pieni vene, eikä sisään mahdu joulukuusta niin me kieritettiin kaikki meidän koristeet maston ympärille. Ja sitten me leivottiin pipareita Leon kanssa. Elmo jatkaa, ja ne mitkä tarttu pöydälle, niin ne syötiin (mikä oli siis aika paljon).

Ja joulun kruunasi skype-puhelu isovanhemmille.

Huomenna aikaisin aamusta lähdemme eteenpäin kohti Aucklandin edustalla sijaitsevaa Waihikin saarta. Siellä on tarkoitus viettää uutta vuotta. Jos saari tuntuu viihtyisältä saatamme jäädä sinne pidemmäksikin aikaa, sillä saarelta kulkee säännöllinen lauttaliikenne Aucklandin keskustaan, jossa sijaitsee myös uusi työpaikkani, Aucklandin yliopisto. Vierailuni sinne alkaa tammikuun alussa, joten pitää kaivaa esiin työvaatteet jostain Nanean varastojen kätköistä.  

Advertisements