Ehdimme vihdoinkin vierailulle Aucklandin eläintarhaan. Odotukset olivat kovat. Otso halusi nähdä gepardin, Oona norsun ja Elmo kilpikonnan. Kaikkien toiveet toteutuivat ja paljon muutakin nähtiin. Eläintarha on sopivan kokoinen ja viihtyisä runsaan kasvillisuuden ja hienojen istustusten ansiosta. Ja eläimistä kertovat kyltit olivat hauskoja ja kiwi-tyyliin humoristisen karskeita. Esimerkiksi punapyllypaviaaneista kerrottiin, että kerran kuuukaudessa naaraspaviaanien pyllyt pamahtavat punaisiksi. Meistä ihmisistä näky ei ole kovin miellyttävä, mutta paviaaniurokset tulevat moisesta ihan villeiksi.

Oona ja norsu

Meille kaikille ehkä mielenkiintoisin uusi tuttavuus oli seuraavanlainen elän. Se on märehtijä, mutta erittäin taloudellinen sellainen, sillä se syö vain puolet siitä määrästä, mitä esimerkiksi lehmä. Sillä on valtavasti massaa, mutta se ei kuitenkaan pysty kellumaan. Se osaa heiluttaa molempia korviaan eri suuntiin ja voittaa nopeimmankin pikajuoksijan kilpajuoksussa.  Ja hengitys haisi hiukan pahalle, totesivat lapset.

Arvaa kuka olen?

 Ja illalla kovan kävelyn jälkeen oli mukava palata veneelle lepäilemään. Kiitos Temen, meillä on taas uutaa luettavaa.

Fedja-setäkin pitää kovasti eläimistä.

Advertisements