You are currently browsing the monthly archive for April 2010.

Olemme siis päättäneet jäädä Uuteen-Seelantiin seuraavaksi talveksi eli vielä noin vuodeksi. Yritämme tulla käymään Suomessa jossain välissä lentokoneella ja sitten palata takaisin tänne jatkamaan seikkailua.

Kiinteistövälittäjä ilmoitti Nanean miehistön tarjouksen kelvanneen vuokranantajalle, joten menemme seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi maalle asumaan. Lisätietoja osoitteesta ja asunnosta tulossa lähipäivinä. Muuttopäivä on varmaankin jo ensi viikonloppuna.

Luultavasti laitamme Nanean pilaripaikalle Westhavenin marinaan. Purjehduksia jatketaan kuitenkin lähivesillä koko talvi, että botski ja miehistö pysyvät tikissä. Ilmeisesti talvi on täällä ihan hyvää purjehdusaikaa, tosin varmasti vaatii kunnon varusteet.  

Lapsilla päällä sprayhood mallia Nanea.

Elmo: Ikkä, Tom:i on tosi hyvä palomies vai mitä (Dad, Tom is  a very good fireman, right?) Ikkä: Yes, Yes

Today, I spent some time in Internet trying to update my understanding  of magnetometers, i.e. digital compasses. When I turned my eyes back to kids I realised they were reading a book and playing with legos at the same time. Once in the while they turned a new page in the firemen book and played the scenario with legos. It seemed to be so much fun that I had to take some photos -watching kids playing is very educative. I wonder if we adults could learn difficult things by emulating these kids playing …

Lähes vuosi tropiikissa on tehnyt tehtävänsä. Mitkään kengät eivät tunnu mahtuvan enää jalkaan. Olemme tallustaneet Tyynen valtameren saarilla pääosin lipokkaissa tai paljain jaloin. Nyt ei mikään kenkä enää sovi jalkaan. Lapset valittavat, että kaikki ostetut kengät hiertävät, kutittavat, painavat, raapivat.. jne. Elmo riisuu kenkiään alituiseen keskellä kaupungin katuja ja kieltäytyy kävelemästä metriäkään kengät jaloissa.

Villiintyneet varpaat

Olemme aloittaneet vaiheittaisen totuttautumisen kunnon kenkiin, sillä Uudessa Seelannissa aletaan valmistautua talveen, ja vaikka se ei ihan samanlainen olekaan kuin meillä Pohjolassa, niin varvastossut on syytä jättää hetkeksi  kenkätelineeseen. Tällä hetkellä Elmo näyttää kelpuuttavan vain kumisaappaat lipokkaiden tilalle, joten jatkamme vielä sinnikkäästi harjoittelua.

Johanna is concentrating her studies while Otso and Oona are having intense home school. Jussi and Elmo are still not mature enough for serious work. Kids daily schedule is:

1 hour maths 

1 hour reading and writing (in english and in finnish)

Playing

Lunch

1 – 3 hour sport (swimming, football, walking, rugby (kids favourite), etc.)

One of our daily stops is with Stefan, an emigrant from Romania who argueably sells the world’s best hot dogs in NZ. As an ex-waterpolo player he is also a frequent visitor of Tepid Paths – our favourite swimming hall in Auckland. When he swims his DOG sits under the life quard chair following intensively when he is doing his laps – the dog would qualify as an spectator in Wimbledon.

School seems to be more inviting to kids here than in tropics. Both Oona and Otso know how to read and write in finnish and both can little bit speak and read english. In fact, Otso can cope with everyday situations in english – which is fairly good for a eight year old finn. He was also able to move the boat alone in great barrier island while parents were diving for scallops and anchor was dragging! I think we need to consider a new rank for him soon.

 

Nanea spent Easter at Great Barrier Island.  Mr. Leo from Disa was onboard providing joy for kids and adults. The island locates roughly 6o miles NE from Auckland – not very far for a fine vessel like Nanea.  However, we decided to have a stop in Kawau Island and spent the night in lovely anchorage in Mansion Bay.   Next day we sailed against a bit of NE breeze (20kn) to the Great Barrier Island.

1 p.m. we got a MAKO shark. Name MAKO is given by Maori. This beautiful animal is a true legend that is considered the ultimate game fish by many, for examle Papa Hemingway. It is propably the only fish that is really capable of attacking the crew onboard by jumping from water to the cockpit! However, our miniMAKO was small and not dangerous. However, its jaws are frightening even in this scale.

Otso ja MAKO

MAKO is a fish eater capable of catching any other fish as it is really fast (maybe 20 knots!). The structure is beautiful, strong fins and a tail…and fish is all muscle. Kids showed lots of respect to that animal until “Leo broke it”. It was cutted in slices like a sausage because it has no bones with the exception of a very flexible spine.

Mako gave us a good start and we ate a lot of snapper, grouper and trevally during our trip. In addition, we harvested a good selection of shellfish from the sea. Here we are preparing scallops for dinner.