You are currently browsing the monthly archive for June 2010.

Tiskin takana lihamestarin apulainen Kelley.

Olen aina ihaillut ranskalaisten ja italialaisten omistautumista hyvälle ruualle. Näissä maissa paikalliset pienet liha-, leipä- ja vihanneskaupat pidetään hengissä, koska ihmiset arvostavat tuoretta tavaraa, valikoimaa, ja palvelua. Iloksemme olemme löytäneet Waihekelta pienen viehättävän lihakaupan, josta saa ihania tuotteita, erityisesti omatekoisia makkaroita, jotka ovat lihaisia ja makunystyröitä hellivillä yrteillä maustettuja.  Omistaja lihamestari Steve Hill on lupsakka persoona, jota on hauska poiketa jututtamassa, vaikka ei varsinaista asiaa lihakauppaan olisikaan.

Lihakaupasta saa myös harvinaista herkkua, kieltä, jota usein valmistan perheelle. Otson koulukaverit tosin ihmettelivät, kun Otson lunch boxista löytyi kielivoileipiä. Pojat kummastelivat ja kysyivät uteliaina mitä lihaa mahtoi leivän päällä olla, johon Otso vastasi rauhallisesti, että “It’s tongue.” Mihin pojat naureskellen kysyivät, että onko se isäsi kieli?

Lihamestari Steve liikkeensä edessä. Kyltti on kuulema saaren valokuvatuin.

Tänään Otson kertoi, että pojat koulussa olivat vesikielellä kyselleet maistiaista lounaslaatikosta löytyneestä pizzapalasta. Kun pojille selvisi, että pizzan päällä olikin kieltä, kukaan ei ollut enää halukas osingoille.

Äidillä ja isällä oli tippa linssissä, kun lähetimme pienet koululaiset, Otson ja Oonan, tänään koulutielle. Ohjeet koulusta olivat, että iso reppu mukaan, johon pakattuna lunch box ja vesipullo. Te Huruhi Primary school vaikuttaa oikein mukavalta ja kotoiselta koululta. Kävimme kahteen otteeseen tutustumassa kouluun, ja yllätykseksemme huomasimme sen olevan hyvin samanoloinen kuin koulut Suomessakin. Helpotukseksi kuulimme, että koulussa ei esimerkiksi käytetä koulu-uniformuja, eikä muutenkaan ole laadittu kauheasti sääntöjä. Lapset saavat kuulemma kiipeillä vapaasti puissa, ja osa lapsista ei edes käytä kenkiä.

Lähtö

Uutta meille oli, että lasten lounas pakataan kotoa mukaan, joten hieman mielikuvitusta ja luovuutta tarvitaan, että äiti keksii, mitä vaihtelua laatikkoon laittaisi. Toinen hauska kummajainen meille oli koulun kello kymmenen teehetki, jolloin nautitaan teestä ja teeleivistä perin englantilaiseen tyyliin. Jännittyneinä odottelemme, miten lasten koulu lähtee sujumaan. Onhan se jännittävää joutua aikamoiseen kielikylvytykseen samalla kertaa.     

Ja koulubussi vie perille!

Kotiin jätetty…

Elämä Waiheken saarella on rauhallista ja mutkatonta. Arjen nautinnot syntyvät pienistä yksinkertaisista asioita. Merimaisema ja aamukahvi, retki rannalle, piipahdus vihanneskauppaan, takkatuli. Täällä puhutaan käsitteestä Island Time, joka tarkoittaa kiireettömyyttä, halua tehdä asioita omassa tahdissa ja varmaankin myös jonkinlaista eristyneisyyttä. Se tarttuu satunnaiseen vierailijaankin ja pian tuntee olevansa saarella kuin kotonaan.

Retki rantaan

Vihanneskauppa

Takkatuli

Vaikka Uudessa-Seelannissa on jo talvi, tuottaa puutarhamme hedelmäpuut satoa. Yksi eksoottisimmista uusista tuttavuuksista on Tamarillo- eli puutomaatti, jonka oksat notkuvat raskaina pulleiden lämpimänpunaisten hedelmien painosta. Suurin osa Polynesian saarien kasveista ja eläimistä on peräisin Kaakkois-Aasiasta, josta nykytiedon mukaan myös polynesialaiset ovat lähtöisin. Tamarillo puutomaatti on saapunut maahan tiettävästi myös Aasiasta 1800-luvulla, mutta se kasvaa myös Keski- ja Etelä-Amerikassa. Uusiseelantilaiset nimesivät puutomaatin myöhemmin 60-luvulla Tamarilloksi, erottumaan puutarhan monista tomaattilajikkeista. Tarmarillo -nimi on yhdistelmä Maori nimestä Tama ja rillo:sta, jonka tarkoitusperää ei tiedetä.

 

Lasten ensireaktio tähän erikoiseen ja eksoottiseen hedelmään oli hieman varauksellinen, sillä hedelmä on melko hapan ja hyytelömainen sisu kaavitaan lusikkaan Kiwi-hedelmän tapaan. Mutta nyt tämä hyvin C-vitamiinipitoinen kummajainen katoaa jo nopeasti kaikkien kolmen suihin.

AP Photo / Eric Gay

I hope that Finland and other EU countries send all possible help to oil catastrophe on Gulf of Mexico! The cleaning operation will take a long time. This absolutely horrified accident will affect for years to the life of local people and animals.

Only positive thing I can see is that hopefully it will raise our consiousness regarding the risks that exist on seas nowadays. All ecofriendly technology we sailors try to utilise in our vessels have most probably non significant affect in comparison to these accidents. Our own baltic sea is prone to similar catastrophes and the pipes and oil tankers there belong to the country that has every world record in human and ecological catastrophes.

I have personal debt of honor to US Coast Guard and Ventura Fire Department but I really hope that our fellow countrymen in Finnish parliament do not start typical domestic-political-mambojambo to collect political points with this terrifying catastrophe but send their good oil collecting vessels to the area immediately and help Tom and his collegues to clean the coast and save what can be saved.

Heräsimme tänä aamuna sateen ääneen. Täällä se on jotain aivan uskomatonta. Taivaan täydeltä tulee vettä ja on kuin suihkussa seisoisi. Ja vielä kuin joku vääntäisi hanasta veden voimakkuutta yhä kovemmalle.  Sadetta kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen pihamme rinteeseen oli syntynyt joki. Naapuritontilla Chico-hevonen seisoi urheasti ja otti vastaan sateen mukisematta.

Lapset rännin pesutalkoissa

Hyvä asia sateessa on, että vesivarastomme täyttyvät ja saa hyvällä omatunnolla ottaa vaikkapa kylvyn. Koko Waiheke saaren vesivarastot perustuvat sadeveden talteenottoon. Sadevesi johdetaan katon rännejä pitkin pihalla olevaan valtavaan betoniseen vesisäiliöön. Säiliön päällä on pieni luukku, josta voi seurata veden määrää. Vesi on pehmeää ja hyvän makuista. Rännit täytyy kuitenkin pitää puhtaina, jotta juomaveteen ei pääse roskia ja muuta likaa.