Aamulla klo 6:15 meidän koko perhe suuntasi kulkunsa Sergion kahvilaan katsomaan jalkapallon loppuottelua suurelta kankaalta. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta monet olivat kömpineet sängyistään jännittämään Espanjan ja Hollanin välistä kamppailua. Kahvilassa oli tunnelmaa, vaikka kannattajat unenpöpperöisinä jonottivatkin baaritiskillä “Green Tea” tilauksia kaljatuoppien sijaan. Jossain välissä espanjalaiset tempasivat kahvilan nurkasta rummunkin rytmittämään jännittävää ottelua.

Vaikka ottelussa tehtiin vain yksi maali, oli maalipaikkoja paljon molemmilla joukkueilla, mikä teki katsomisesta jännittävän. Elmo ja Onnakin jaksoivat hyvin kastella vaikka välillä oli lämmiteltävä vanhempien sylissä. Paluumatkalla Otso suunniteli jo minkälaiseen kannattajan asuun pukeutuu, kun Suomi ottelee loppuottelussa seuraavissa kisoissa.  Minä ainakin olin näkevinäni katsomossa jo ison Suomen lipunkin.

Vaikutti siltä, että peli ratkesi Espanjan keskikentän hallintaan. Toisaalta Hollanilla oli vastaiskuillaan hyvä mahdollisuus voittaa. Vastaiskupelissä juoksunopeudella on ratkaiseva rooli. Vanha Puyol oli vieläkin joukkueensa toiseksi nopein liikkuen vauhdilla, jolla satametriä olisi taittunut aikaan 12.7 sekuntia, kun taas Robben karkasi nopeudella jolla satanen olisi mennyt 11.4 sekuntia. Ei voi kun ihailla molempien herrojen nopeutta nappulakengät jalassa ja nurmikentällä. Robben ei filmannut, mutta Iniesta filmasi – joten varmaan ainakin Voikkaan pallopeikkojen Sami Hyypiän sympatiat ovat Hollannin puolella.

Advertisements