You are currently browsing the monthly archive for August 2010.

Meidän lähellä sijaitsee tunnelmallinen Steiner-leikkikoulu, jossa Elmo aloitti viime viikolla. Siitä asti kun Otso ja Oona menivät kouluun, on Elmo odottanut vuoroaan päästä omaan pikkukouluun. Repunkin Elmo oli pakannut jo kauan aikaa sitten ja täyttänyt pienen lunch box:insa valmiiksi. Tosin Steiner-leikkikoussa ei tarvita eväslaatikkoja, sillä siellä valmistetaan ja ruokaillaan yhdessä. Maanantaina leivotaan leipää, tiistaina on omenapiirakkaa ja keskiviikkona couscoussia. Jokainen lapsi tuo jonkin raaka-aineen kotoaan ja se jaetaan kaikkien kesken. Lasten tuomista ruuista muodostuu lopulta todellinen juhla-ateria.

Elmo on viihtynyt koulussa mainiosti. Ensimmäinen viikko meni hieman taka-alalla muita seuratessa, mutta tällä viikolla meno on ollut jo rohkeampaa. Elmo on myös alkanut juttelemaan englanniksi, vaikka totesti kotona, että oli harmi kun tädit eivät ymmärtäneet mitä yritin heille sanoa. Vaikka koulussa on kivaa, niin väsyttäähän se myös. Koulun jälkeen pitää vähän levätä ja saada vaikka jalkahierontaa. 

Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 21. elokuuta. Koulussa lapsilla on taideprojekti, jossa heidän tulee tehdä taideteos kierrätysmateriaalista. Otso taiteili uusi-seelantilaisen Gannet -linnun, joka muistuttaa hieman albatrossia, mutta on pienempi. Linnun Maori-nimi Takapu on suomenkieleen hauskasti taipuva sana. Takapu-linnun materiaalina oli muovipullo, pakkauskartonki, kierrätyspaperi ja rannalle huuhtoutuneet lasinpalaset. Oona halusi tehdä mansikan, joka taivuteltiin vanhasta metallilangasta ja kierrätyspaperista. Mansikan lehti syntyi tuoreesta pensaan lehdestä.

We got a wonderful surprise package from our dear Swedish friend Leo. In addition to Ture Sventon (Totte Svensson in Finnish) movies and salmiakki, we got a beautiful hand made picture from Leo. Tack so mycket, Leo! We miss playing football with you.

Uudessa-Seelannissa alkaa olla jo kevät. Päivät ovat pitempiä ja lämpimämpiä, mutta vielä sataa paljon. Löysin paikallisesta vihanneskaupasta nipun raparperia ja leivoin sadepäivän iloksi piirakan. Lapset leipoivat pullaa. Poikkeuksellisesti he saivat hoitaa homman ihan itse äidin sekaantumatta asiaan. Isosta taikinasta jäi jäljellekin jotain: pellillinen pullapoikia, -tyttöjä ja matoja.

On hauskaa myös vaeltaa rantaan katsomaan vuoroveden vaihtumista. Nauttia meren kohdinasta kun aallot pakenevat merelle tai vyöryvät rantaan täyttäen jokaisen kivenkolon ja onkalon.

Te Huruhi koulun kirjaston remontti oli saatu päätökseen ja koulussa vietettiin juhlaa. Lapsia oli pyydetty pukeutumaan tilaisuuteen joko joksikin lempikirjaksi tai -kirjan henkilöksi. Oona valitsi oman suosikkinsa Pepin roolin ja Otso halusi pukeutua Tintiksi.

Koulussa oli todellinen karnevaalitunnelma. Myös vanhemmat oli kutsuttu juhlimaan. Ensin lapset kävelivät kulkueena koulun ympäri ja sen jälkeen kokoonnuttiin koulun aukiolle. Rehtori piti puheen, jonka jälkeen saaren vanhempi Maori -päällikkö Kaumatua Wally Manahi siunasi kirjaston.

Mietimme Oonan kanssa, tunteekohan kukaan koulussa Peppi Pitkätossua, mutta yllättäen Astrid Lindgrenin voimanaisia löytyi koulusta useita, jopa yksi opettajista oli valinnut Pepin roolihahmokseen. Otso voitti parhaan asun palkinnon Tintti-roolissaan seniorioppilaiden sarjassa.

Ngauruhoe:n vulkaaninen vuori, Mt Doom Taru sormusten herrasta -elokuvassa.

Vihdoinkin, puolentoista vuoden haikailujen jälkeen lapset pääsivät temmeltämään lumeen. Teimme retken Uuden-Seelannin suurimmalle järvelle, Taupolle, joka sijaitsee noin viiden tunnin ajomatkan päässä Aucklandista, Tongariron luonnonpuiston lähellä. Ajettuamme muutaman tunnin Aucklandista etelään, vihreät lammaslaitumet vaihtuivat tiheään havumetsään ja vuoret alkoivat kohota yhä jyrkemmin ylöspäin.

Grand Chateau hotelli, yksi Uuden-Seelannin kuuluisimmista

Lunta emme ensimmäisenä päivänä onnistuneet näkemään, koska päivä oli pilvinen ja sateinen. Herättyämme seuraavana aamuna, huomasimme, että aurinko paistoi kirkkaana ja taivas oli lähes pilvetön. Lähdimme ajamaan kohti Whakapapan kylää, missä sijatsee lähin hiihtokeskus ja upea 1929 rakennettu Grad Chateau hotelli. Pian näimme ensi vilauksen lumihuippuisista  vuorista ja lapset kiljuivat riemusta takapenkillä. Ihmeellinen maa tämä Uusi-Seelanti, aamulla olet Waiheken lämpöisellä, lähes trooppisella saarella, ja iltapäivällä hiihtämässä keskellä talvea upeiden vuorien laella.  

Ensimmäinen lumipallo

Labyrinttihippaa!

Kaikilla meillä on kokemuksia kouluvuosilta epämiellyttävistä asioista, joita äidit pakottivat meitä pitämään yllään. Kun itse olin pieni, taisi ongelmana olla pipot, joita kukaan ei halunnut pitää päässään. Kovalla pakkasellakin pipo oli päässä kotoa lähtiessä, mutta heti nurkan taakse päästyä, oli ikävä, kutittava ja ei-muodikas vaatekappale tungettu syvälle repun syövereihin.

Mutta ilmiö on selvästikin yleismaailmallinen. Otson ja Oonan koulussa monet lapset kulkevat paljain jaloin kesät talvet. Tapa ei ole ainoastaan Waihekella, vaan kaikkialla Uudessa Seelannissa. Kun Otso ja Oona aloittivat koulun, aluksi molemmat laittoivat äidin mieliksi mukisematta sukat ja kengät jalkaan. Pian Otso ilmoitti, että ei käytä koulussa lainkaan kenkiä, mutta laittaa ne takaisin jalkaan kotimatkalla. Kun kotoa päin ei kuulunut pahoja vastaväitteitä, pian kengät jäivät kokonaan reppuun. Nyt kotiin tepastelee iloinen ja tyytyväinen koulupoika avojaloin ja varpaanvälit kurassa.   

Koulureppu