You are currently browsing the monthly archive for October 2010.

Joskus on niitä viikonlopun päiviä, jolloin ei tapahdu paljon mitään ja sitten taas toisinaan niitä, jolloin on niin paljon tekemistä, että viikonloppu tuntuu viikon pituiselta. Eilen oli juuri sellainen touhukas päivä. Heti aamusta säntäsimme Oneroan rannalle tutustumaan purjehdukouluun. Meno oli vilkasta kun pienet ja isot purjehtijat valmistelivat veneitään kisaamista varten. Otsokin valmisteli Spektransa kuntoon ja odotteli jännittyneenä mitä oli tulossa. Ja pääsihän Otso näyttämään taitojaan ensin Optarijollalla ja sitten omalla veneellään. Klubin vetäjä ylensikin Otson jo heti ensimmäiseen junioreiden kilpaluokkaan. Sen verran rutiininomaisesti venda Otsolta sujui.  

Valmisteluja. Spekta etualalla.

Vilkasta menoa lahdella.

Sitten oli vuorossa viinimaistelutilaisuus  Awaroan –luomuviinitilalla.  Hyvien viinien lisäksi tarjolla oli kiviuunissa paistettua pizzaa. Koska olimme hieman etuajassa, reitti kulki Waiheken urheilukentän kautta, jossa Tuomisen tiimi vetäisi muutaman rangaistuspotkun.

Team Tuominen

Viinintekijä Steve esittelemässä Awaroa -luomuviinitilansa uutta vuosikertaa.

Puu-uunissa paistuu herkullinen pizza.

Lopuksi vielä rannalle syömään Fish and Chips -ateria hyvässä seurassa.

Vasemmalta katsoen Vivian, Collin, Elmo, Jussi, Alberto ja Michelle.

Sitten maistuikin jo uni.

Edelleen tiiviisti yhdessä.

Joskus naurattaa, kun ehdotamme koulun jälkeen biitsille menoa ja lapset vastaavat ettei niitä oikein huvita. Kaikkeen ihminen tottuu, kultainen hiekkaranta puolen kilometrin päässä kylpee auringossa ja on lokakuun loppu. Miten ihmeessä on, ettei lapsia saa houkuteltua sinne.

Elmo, Otso ja Jussi rannalla.

Sitten kun onnistumme houkutteluyrityksissä, parasta Otson ja Elmon huvia rannalla on vesirugby, jota tarkenee jo pelata, vaikka vesi on vielä viileää. Rugby on täällä ehdottomasti suosituin palloilulaji. Rugbyn maailmanmestaruuskisoja, jotka järjestetään täällä Aucklandissa, on hehkutettu mediassa jo kuukausia, vaikka kisat pidetään vasta ensi vuoden syyskuussa. Fanaattisuudesta lajiin kertoo sekin, että erään kerran jalkapallomme lensi ajotielle ja eräs autonkuljettaja yritti pysäyttää pallon ja pukata sen tien sivuun ajamalla autolla pallon päälle. Pallo ei lentänyt tiensivuun mutta sensijaan se muotoutui auton etupyörän välissä jalkapallosta rugbypalloksi.

Elmo ja Otso sieppaamassa pallon.

Katse pallossa

Marraskuu alkaa lähestyä ja kotona Suomessa arvatenkin puu-uunit ovat kuumina, kynttilöitä poltellaan ja aletaan pikkuhiljaa suunnittelemaan jouluvalmisteluja. Täällä pallon toisella puolella taasen aurinko on alkanut vihdoinkin lämmittämään, päivät pitenevät ja naapurit ympärillämme kuokkivat innokkaina puutarhoissaan. Tunteet ovat hieman sekavat, kalenteria on turha tuijottaa ja täytyy vain mennä “virran” mukana. Yksi varma indikaattori kesän tuloon on pihassamme oleva koivu, johon puhkesivat silmut muutama viikko sitten. Nyt puu kukkii ja minä niiskutan, joten kesän täytyy olla ovella.

Oona, Otso, Elmo ja naapurin Kai tyhjentämässä lammikkoa.

Pihassamme on pieni kalalammikko, jonka innostuimme tyhjentämään ja puhdistamaan. Vesi oli päässyt jo niin sameaksi, ettei meillä ollut aavistustakaan kuinka monta kalaa lammikossa mahtoi asustaa. Lapset huudahtelivat riemusta joka kerta kun uusi kala tupsahti näkyviin ja saatiin kiinni haaviin.  

Nyt meillä on ihana puhdas kalalammikko, jossa seitsemän tyytyväistä karppia ui ympyrää väistellen innokkaiden pihan lasten pikkusormien tökkäilyjä.  

Karpit ämpärissä

Steinerpedagogiikan keskeisenä ajatuksena on rytmi. Vuodenajat rymittävät elämää ja vuoden kulumisen tärkeät juhlat huomioidaan päiväkodin arjessa. Elmon “pikkukoulussa” vietettiin kevätfestivaalia. Vaikka päivä oli vielä kolea ja sateinen, uhmasivat pienet innokkaat juhlijat säätä ja kutsuivat kevään esiin lauluin, runoin ja kulkuein.

Kukkaseppeleiden sidontaa

Juhla alkoi oman kukkaseppeleen sidonnalla. Sitten laulettiin ja lapset kulkivat kulkueena koulun ympäri pieniä koristeltuja kevätsauvojaan heilutellen. Lopuksi he saivat valita kevätkeijun korista itselleen kauniin paperisen perhosen.  Juhla päättyi ruokailuun, jossa pöytä notkui kaikkien perheiden tuomista pienistä välipaloista.

Juhlijat olivat pukeutuneet vihreään ja keltaiseen, joka loi taianomaista tunnelmaa.

Kevään keiju ilahdutti märkiä pieniä juhlijoita.

Ruokailun jälkeen päiväkodin lemmikkiankat putsasivat pöydät ja lattian.

Waiheke -saaren tunnelma muuttuu vilkkaasta kylästä vehreisiin metsiin ja niittyihin, kun ajaa läpi saaren lännestä itään. Saaren itäosa on lähes asumatonta metsää ja viljelysmaata. Saaren koilliskärjessä sijaitsee Stony Batter-niminen historillisesti merkittävä paikka, joka eroaa täysin maisemaltaan muusta saaresta. Vihreät niityt ovat täynnä sinne tänne siroteltuja kiviä, kuin jättiläinen olisi ne sinne viskannut. Yli seitsemän miljoonaa vuotta sitten purkautunut tulivuori on kivet sinne sylkäissyt.

Stony Batter

Toisen maailmansodan aikana britit rakensivat paikalle kahden sadana miehen voimin yli 900 metriä pitkän maanalaisen tunnelin. Paikalle valettiin myös kolme valtavaa tykkilavaa puolustamaan mahdollista japanilaisten hyökkäystä. Tykkejä ei onneksi tarvinnut käyttää kuin kerran koemielessä ja sodan jälkeen tykit myytiin australialaiselle kauppiaalle, joka pilkkoi tykit metalliromuksi ja myi rautaromun, yllättävää kyllä, japanilaisille.

Valtavat antesiitti-kivet ovat muodostuneet jäähtyneestä laavasta.

Dramaattinen ja kaunis maisema sekä historialliset rakennelmat ovat ehdottomasti nähtävä, jos vierailee saarella. Me päätimme tulla paikalle uudelleen eväskorin kanssa.

Lampaat ja lammaspaimenet