Vuosi jo Waihekella, mutta vasta nyt purjehdimme saaren kauneimpaan lahteen Cactus Bay:hin. Rantaan on pääsy vain veneellä, josta johtuen tunnelma on kuin autiolla saarella. Pohutukawa -puut luovat varjoa rantaan ja kullankeltainen hiekka kutsuu lekottelemaan. Vietimme rannalla yhden päivän uiden, surffaten aalloissa ja poimien mehukkaita vihersimpukoita. Olo oli kuin Robinson Crusoella ja Elmokin kysyi, että millä saarella me nyt oikein olemmekaan. Uskomatonta kyllä, mutta kotisaarellamme. 

 

Makaronilaatikkoa lounaaksi.

Oona kertoo: Me käytiin Cactus Bay:ssa. Elmo ja Otso kaatuivat kanootilla biitsillä. Mutta minä en voinut tulla mukaan koska olin kipeä.  Me poimittiin rannasta muskeleita (mussels). Ne olivat hyviä. Me tehtiin soppaa niistä ja syötiin ne. Me hengailtiin laidasta toiseen (puosun tuolilla) ja se oli tosi hauskaa. Mutta siinä pitää ponkaista tosi kauas ettei lyö päätä laitaan.

Elmo kertoo: Minä hyppäsin kaksi kertaa ja minä löin pääni. Ja sitten minä menin toisen kerran ja tein niin ison hyökkäyksen, että minä lensin niin että, viuuh!

Oona viihdyttää matkalla.

Advertisements