Päivällä oli täysin pläkä. Sitten pienen tuulenvireen jälkeen alkoi Oneroan rannan ankkuripaikalla armoton keikutus. Mainingit saapuivat lahteen kuin varkain jostain kaukaa. Kävimme nukkumaan, mutta puolen yön aikaan kuului ulkoa huutoa: Nanea! Nanea!

Syöksyimme ulos ja huomasimme, että ankkurimme oli pettänyt ja olimme raahautuneet pelottavan lähelle toisia veneitä sekä rantaa. Onni onnettomuudessa, että olimme valuneet tarkalleen kahden veneen väliin. Sydämet pomppaillen nostimme ankkurin ja siirryimme kauemmaksi:; syvemmälle ja väljemmille vesille. Loppuyön Jussi nukkui GPS tyynyn alla, Nanean rullatessa eteen ja taakse.

Advertisements