You are currently browsing the monthly archive for March 2011.

Elmo ja Vibhusha opettaja jakavat kaikille kakkupalat.

Elmon syntymäpäivää juhlistettiin myös tunnelmallisessa Fossil Bay Kindy:ssä. Leivoimme Elmolle Queen Elisabeth -kakun vietäväksi juhliin. (Maukas ja helppo kakku Nakukokin-keittokirjasta.) Steiner-leikkikoulussa perinteisesti kerrotaan jokaiselle lapselle hänen syntymätarinansa. Miten Elmo taivaassa katseli alas maahan ja valitsi sopivan oman perheen itselleen. 

Tarinan jälkeen lapset antoivat jokainen kerrallaan Elmolle itsetehdyn kortin. Paitsi Marvin, Elmon paras kaveri, joka oli tehnyt kortteja tusinan verran. Sitten sytytettiin ja sammutettiin viisi kynttilää ja jokaisen syttyessä mietittiin, missä Elmo kulloisenakin syntymäpäivänään oli ollut.

Lapset piirissä. Taustalla Elmon toinen opettaja Tracey.

Advertisements

Kysyin tänä vuonna varovasti lapsilta haluavatko he, että vietettäisiin kaikkien synttäreitä erikseen, mutta heiltä tuli varma vastaus, että haluamme yhteissynttärit. Pienestä sateesta huolimatta päätimme järjestää juhlat hienolla Palm Beachin rannalla. Ohjelmassa oli kuumien koirien ja lettujen paistoa, ongintaa ja vapaata hulluttelua. Illan hämärtyessä sytytimme paperilyhtyihin kynttilät ja nautimme meren kohinasta hiljaisella rannalla.

Max, Marvin ja Elmo tutustumassa lahjoihin.

Jussi 'hot dog' paistovastaavana.

Marvin ongella.

Otso: Oli tosi kivaa. Illalla, kun pimeni oli hauskaa kun löydettiin rannalta vene, joka oli väärin päin. Me kaivettiin Kain ja Loyalin kanssa reunan alta hiekkaa pois ja voitiin hivuttautua veneen alle.   Sitten me laitettiin otsalamput hiekkaan ja siihen tuli kauheasti sand hoppereita valon luokse.

Michellen leipoma upea kakku.

Paperilyhdyt syttyivät illan pimentyessä.

Otso oli päättänyt naapurin Loyalin kanssa osallistua lasten triathlon-kisaan. Pojat harjoittelivat ajamalla lenkkiä kotikadullamme ja tehden iltaisin punnerruksia. Koska kaverit olivat ilmeisen tosissaan osallistumisestaan, niin päätimme lähteä kannustamaan koko perheen voimin.

Otson pyörä Nanean kannella.

Purjehdimme edellisenä päivänä Waihekelta Devenporttiin, jossa lähes viikottain järjestettävät kisat tällä kertaa pidettiin. Lähes kolme tuhatta jännittynyttä lasta oli saapunut paikalle varhain sunnuntaiaamuna. me suoritimme minimaratonin ensin aamulla soutaen rantaan ja kävellen lenkin Devenportin ympäri ennekuin viimein löysimme kisapaikalle. Jännitystä lisäsi myös, ettemme olleet ennättäneet ilmoittautua etukäteen, mutta tilaa oli runsaasti ja Otso pääsi mukaan kisaan.   

Kunnon pasta-annos edellisenä iltana.

Kahdeksanvuotiaiden sarjassa oli ensin vuorossa 100 metrin uinti, jota seurasi 4 kilometrin pyöräily ja lopuksi 1,5 kilometrin juoksu. Kisa oli tehokkaasti organisoitu, pyörä ja tarvikkeet oli sijoitettu tarkasti omille paikoilleen ja vaihdot sujuivat lapsilta ongelmitta. Kannustusjoukoilla oli työ pysyä perässä ja onnistuimme nipin napin saapumaan maalilinjalle vastaanottamaan iloista mutta väsynyttä kilpailijaa.

Kahdeksanvuotiaat 'keltalakit' valmistautumassa uintiin.

Otso juoksemassa vaihtopisteelle.

Otso ilmoitti, että oli ollut hauskaa mutta rankkaa. Helpoin osuus oli kuulema ollut pyöräily, jossa oltiin menty vain alamäkeä. Rankin osuus oli ollut juoksu, jossa taas matka oli ollut pelkkää ylämäkeä. Taisi olla väsymykselläkin jo osuutta asiaan. Uinnissa taas vaikeutena oli ollut se, että rata oli laitettu niin matalaan rantaveteen, ettei siinä pystynyt kunnolla uimaan. Maanantaiaamuna pieni kisaaja lähti innoissaan kouluun uusi Weetabix-paita yllään.

Mitali kaulaan ja kuvaan.

Ja sitten onkin kotiinlähdön aika.

 

nothing left to say
an empty nest
fills with snow

Haiku by Roberta Beary

Meri on meille suuri voimavara, mutta joskus myös vaarallinen ja tuhoisa. Ajatuksemme ovat Japanissa ja Christchurchissa, joissa luonnonvoimat ovat saaneet aikaan paljon tuhoa.

Koulun pienet ja isot uimarit ovat harjoitelleet ahkerasti koko kesän uimatekniikkaa koulun ulkoaltaalla. Tiistaina kova työ palkittiin koulun yhteisessä uimagaalassa, johon tosin saivat osallistua vain seniorit.  Otso osallistui oman ikäryhmänsä uimamatkoihin, joita oli useita: 25m vapaauinti, 50m vapaauinti, 25m selkäuinti ja viesti. Harjoitus oli tuottanut tulosta ja Otso meni ja voitti kaikki matkat. Taisi saada nyt todellisen innostuksen kipinän lajiin. Tilasimme laiheliinille myös kunnon märkäpuvun, niin on mukavampi polskia altaassa ja avomeressäkin rennommin, kuin ei hampaat koko ajan kalise yhteen. Oonankin tekniikka ja vauhti on kehittynyt hienosti ja päihittää kohta äidin vauhdissaan.

Elmo ja Otso pikku -Oneroan rannalla.

Picture taken by Stefan Jacobs.

Luin hiljattain mienkiintoisen kirjan Uuden Seelannin miekkavalastutkimuksesta. Kirjan oli kirjoittanut Uuden Seelannin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa orca-tutkija Ingrid Visser. Uhanalaisia orca -valaita, jotka kuuluvat samaan sukuun delfiinien kanssa uskotaan olevan Uuden Seelannin vesillä vain noin 400 yksilöä. Osa orcista matkustaa pohjois- ja eteläsaaren väliä, kun taas osa pystyttelee paikoillaan jommalla kummalla saarella. Orcat ovat laumaeläimiä ja pysyvät yleensä koko elämänsä samassa joukossa. Yleensä poikaset viettävät koko ikänsä äitinsä kanssa. Urospuoliset orcat elävät keskimäärin 30 -vuotiaiksi kun taas naaraat yli 50 -vuotiaiksi.

Kalaparvi Coromandelin edustalla.

Orcat syövät kaikenlaisia mereneläviä: kalaa, kalmaria, hylkeitä, jopa haita. Ne ovat erittäin nokkelia metsästäjiä ja yleensä erikoistuvat johonkin ruokalajiin. Uuden Seelannin orcat ovat erikoistuneet rauskuihin, joita on täällä runsaasti. Huono puoli on se, että koska rauskut viihtyvät matalissa vesissä ja orcat ovat kehittäneet nerokkaita menetelmiä niiden jahtaamiseen, ne usein myös jäävät jumiin rannoille metsästyksen tuoksinassa. Niinpä Uudessa Seelannissa rantautuu eniten maailmassa orcia rannoille. Onneksi täällä on luotu tehokas pelastusorganisaatio, jonka avulla 90% orcista pystytään palauttamaan turvallisesti takaisin mereen. Ingridin tutkimukset ovat osoittaneet, että orcat ovat selviytyneet näistä traumaattista kokemuksista ja pystyneet jopa saamaan jälkikasvua tapahtuman jälkeen. Aikaisemmin uskottiin, että valaiden pelastaminen olisi turhaa, että ne menehtyisivät pian tapahtuman jälkeen.

Olemme kuulleet paikallisilta, että orcat tulevat mielellään myös Waiheken saarelle ruokailemaan ja lepäilemään. Matiatian lahdella niitä kuulema näkee usein. Emme kuitenkaan ole vielä onnistuneet tekemään havaintoja näistä upeista eläimistä. Orcat uivat noin 100km päivässä, pystyvät sukeltamaan yli 100 metriin ja kykenevät uimaan lähes 60km:n tuntivauhtia.

Lue lisää Uuden Seelannin orca-tutkimuksesta:  Orca Research Trust

Muutto takaisin taloon sujui hyvin. Jussi totesi, että toiset muuttaa pakettiautolla, toiset kumiveneellä soutaen. Otettiin toistaiseksi vain välttämätön mukaan: hirvittävän iso kassi likapyykkiä, ruokatarvikkeita ja hiukan leluja.  Kun päästiin kotiutumaan, saimme toimeksiannon vuokraisännältä maalata talo. Ja sehän sopi meille. Jussi ryhtyi ripeästi toimeen. Talo tuli pestyä muutamassa päivässä ja nyt ovat seinät jo alkaneet saada uutta väriä pintaan.  

Little Gem (pieni helmi) saamassa uuden ilmeen.