You are currently browsing leppavir’s articles.

Kun on pitkään vääntänyt väitöskirjaa etätyönä kotona, neljän seinän sisällä, on tullut vähän erakoksi. Muutenkin tietysti ystävät ja sukulaiset ovat olleet kaukana. Nyt olen ahkerasti käynyt kyläilemässä ja saanut ihania kutsuja joka paikkaan. Ja harmillista, etten kaikkia ystäviä edes ehdi tapaamaan.  Tästä sosiaalisesta hyökyaallosta on ihana ammentaa ja jättää varastoon tuleviksi kuukausiksi.

Uutisissa oli eilen, että Uudessa Seelannissa luodaan lunta ja kylmyys koettelee jopa Aucklandiakin. Miten se sitten sattuikaan, että pääsin nauttimaan Suomen ihanasta lämmöstä ja auringosta juuri sopivaan aikaan. Huomasin myös viikonloppuna, että on taas täysikuu. Se sama kuu, joka valaisi viimeksi meidän yövahteja matkalla Uudesta Seelannista Fidzille.

Päällimmäinen tunne, kun aamulla heräsin oli helpottunut, mutta toisaalta oli aika tyhjä olo. Väitös sujui lopulta kai ihan hyvin, vaikka en paljon muista itse tilaisuuden kulusta. Sen verran jännitti. Vastaväittäjä esitti tiukkoja kysymyksiä, mutta asiasta ja hyvässä hengessä. Ja karonkassa oli toivottavasti vierailla hauskaa.

Väitös alkoi yleisluennolla. Kuva Minna Mäkelä.

Tässä tiukkaa väittelyä. Kuva Minna Mäkelä.

Väittelijä huolissaan, että mihin kaavojen johtaminen mahtaa johtaa... Kuva Minna Mäkelä.

Vasemmalta kustos prof. Ari Sihvola, väittelijä, vastaväittäjä prof. David Hammer. Kuva Henrik Kettunen.

Nyt on jännä tunne, kun ei viiden vuoden projektia yhtäkkiä enää tarvitse ajatella. Olo on huojentunut ja voi kääntää uuden lehden.

Lämmin kiitos kaikille onnitteluista!

On ihanaa kuulla, että Nanean miehistöllä kaikki hyvin Fidzillä, vaikka äiti onkin kaukana. Valmistelut väitöstä varten ovat sujuneet hyvin ja isä pitää minua kuin kukkaa kämmenellään, hyvässä hoidossa. Matkaväsymyksestä selvittyäni marssin heti mekko-ostoksille. Mustaa juhlapukua lähdin ensin etsimään cruiseri-budjetilla halpiskaupoista, mutta eihän siitä mitään tulllut, kun ei niitä tiennyt edes miten päin pukea päälle, sen verran kummalliseksi oli muoti muuttunut.

Päätin sitten, että menen suosiolla Stockmannille, sieltä varmaankin löytyy mekkoja ja palvelua. Myyjätäti lykkäsi syliini kasan Versace -luomuksia, joista sitten sovittelujen jälkeen yhteistuumin myyjän kanssa päädyimme onneksi siihen halvimpaan.

Nyt olen saanut lectio praecursorian, eli 15 minuutin yleisluennon, valmiiksi ja haemme professorini Ari Sihvolan kanssa vastaväittäjän lentokentältä tänään. En olekaan häntä koskaa tavannut, eli mukavaa ehtiä hieman tutustua ennen väittelyä.

Meidän korkeakoulun tiedottaja Milla Eronen teki kivan tiedotteen aiheesta.

Kiitos kaikille jännittämisestä ja sormien ristissäpitämisestä. Saavuin sitten vihdoin ja ajoissa onnellisesti Suomen kamaralle. Vielä viime metreillä saattuma oli tehdä tepposensa. Kun Suvan venekerholle tilattu taksikin oli jo saapunut huomasin, että tullimiehet olivat vahingossa sujauttaneet lentolippuni omien papereidensa joukkoon. Onneksi marinan tomerat tädit antoivat minun tulostaa sähköpostista uudet liput. On se vaan onni, että on e-liput!

Oli hassu tunne lentää Tyynen valtameren yli kymmenessä tunnissa ja miettiä kuinka meiltä meni siihen Nanealla matkatessa aikaa puoli vuotta. Iso valtameri on kovin tyhjä, harvoin tulee ketään vastaan. Sen sijaan lentokentät ja lentokoneet ovat tupaten täynnä turisteja ja työmatkalaisia, jotka lentävät valtameren yllä edestakaisin.   

Nyt alkaa henkinen valmistautuminen väitöskoitokseen. Sen jälkeen voi sitten hengähtää.

 

Vielä asutaan talossa. Ilmat ovat selvästi viilentyneet, joten purjehdusmatkan alkupäivinä saa olla runsaasti päällä. Mukavaa, sitten kun voi hiljalleen kuoriutua kerroksista kun leveyspiirit pienenevät.

Talvi on tulossa ja Waihekella täytyy jo lämmitellä takkatulen ääressä.

Jussi on valmistellut ahkerasti venettä ja minä yrittänyt saada loppuun keskeneräisiä projekteja kotona. Lapsilla oli viimeinen päivä koulua perjantaina ja he saivat mukaan hieman kirjoja ja evästyksiä englannin kielen opiskeluun. Mukaan pakataan myös Suomesta saadut luku- ja matikankirjat.

Elmo ei oikein meinaa muistaa, millaista olikaan pitkillä purjehduksilla, kun aikaa on vierähtänyt jo puolitoista vuotta siitä kun saavuttiin Uuteen Seelantiin. Mutta kun oikein muisteli, niin ensimmäisenä tuli mieleen, että ” kalastettiin, laitettiin ruokaa ja riiputtiin siinä keinussa mastossa”.

Milja, meidän loistava uusi miehistönjäsenemme, on autellut Jussia veneen valmistelussa ja ollut lastenvahtiapuna. Alkuviikosta tehdään ensimmäinen keikka ruokakauppaan, hoidetaan tullimuodollisuudet ja toivottavasti matkaan päästäisiin jo loppuviikosta. Savu Savun saari odottaa!

 

 

 

Elmo pääsi osallistumaan elämänsä ensimmäiseen Rugby -otteluun. Ripper Rugby peli on tarkoitettu pienille pelaajille Rugbyn opetteluun. Siinä ei vielä taklailla kovaa, vaan repäistään nauha lanteilta. Laji sopii Elmolle, joka on fyysinen ja lähikontaktista pitävä painimies.

Voi sitä iloa, kun saa pallon haltuun.

Kun menettää lannenauhan, on pallosta luovuttava suosiolla.

Iso-Britannian entisissä alusmaissa vietetään myös kuningattaren syntymäpäivää ja se on yleinen vapaapäivä. Synttäreillä on pitkä perinne ja juhlaa on Iso-Britanniassa vietetty 1700-luvulta lähtien.

Oonalla oli tyttökaveri Scarlett kylässä. Lapset leipoivat kaurakeksejä ja sitten vietettiin mukava englantilainen teehetki. Tytöt (ja Elmokin) olivat laittaneet puuteria ja ripsiväriä tilaisuuden kunniaksi. Vain hienot hatut puuttuivat.

Kuvassa Elmo, Oona ja Scarlett.

Otso on ollut innokkaasti mukana paikallisessa The Sharks rugby-joukkueessa. Viikottaisiin treeneihin ja lauantaipeleihin ei ole tarvinnut poikaa tuputtaa. Uusi-seelantilaiset ovat rugby-kansaa ja huuma vain kasvaa Rugby Worl Cup 2011 -kisojen lähestyessä, kun Uusi-Seelanti toimii isäntämaana.

The Waiheke Sharks under 9 Rugby Team

Kuukausi sitten Otson joukkue pääsi pelaamaan isolle Eden Park- stadionille, joka on juuri uusittu ja laajennettu kisoja varten. Alle viiden miljoonan asukkaan maassa voi stadionia, joka vetää 60 000 katsojaa,  sanoa jo aika suureksi.

Joka treenien jälkeen Otso pääsee hiukan paremmin perille pelistä. Valmentaja laittaa Otson usein skrumiin ja muihin voimaa vaativiin rooleihin. Juoksunopeudessa on vielä kehitettävää. Vielä kun vanhemmat pääsisivät jyvälle säännöistä, niin osaisi kentän laidalla kannustaa oikeaoppisesti.

Valmentaja Hamish antaa viime hetken ohjeita ennen pelin alkua.

Skrum

Tänä aamuna Elmo pakkasi reippaasti koulureppunsa, laittoi eväät eväslaatikkoon, vaihtoi puhtaan paidan päälleen ja vilkutti iloisesti mennessään ulos ovesta. En olisi kyllä vielä muutama vuosi sitten uskonut, jos joku olisi minulle sanonut, että kuopukseni aloittaa koulun viisi vuotiaana. Täällä Uudessa Seelannissa tosiaan aloitetaan koulu jo näin aikaisin. Aloitus on liukuva, eli joka lukukausi, joita on muuten neljä, voi lapsi aloittaa koulun, jos sinä ajankohtana synttärit osuvat kohdalleen.  Saapa nähdä mitä Elmo tykkää. Ainakin sisarukset ovat kannustavia – Oona lupasi istua aina Elmon vieressä koulubussissa.

Elmo lähdössä Te Huruhin kouluun.

Mekin päästiin tunnelmaan vaikka katsottiin lähetystä Internetistä pätkivästä videosta ja kuunnellen Radio Suomen selostusta nettiradiosta. Illalla lapset askertelivat suomenlippuja, skootattiin kuplivalla ja ammuttiin ilmaan paperisilppusadetta. Hyvä Suomi!

Alberto avustaa raketin laukaisussa.