You are currently browsing ppartane’s articles.

Pikkukapteeni Otso valvoo septitankin tyhjennystä

Pikkukapteeni Otso valvoo septitankin tyhjennystä

Nanea jää joulunpyhiksi huilaamaan Long Beachille Los Angelesin kupeeseen. Viimeinen etappi San Franciscoon ei onnistunut ennen joulua, sillä puuskissa parhaimmillaan 40 solmun tuuli ja sade ei houkutellut merelle. Kaikkien jenkkipurjehtijoiden pahaksi paikaksi mainostama Point Conception, Etelä- ja Pohjois-Kalifornian rajapyykki jatkuvine vastatuulineen ja -virtoineen jäi tällä kokoonpanolla kiertämättä.

Kolmen viikon purjehdus Acapulcosta on nyt ohi tällä miehistöllä. Petja ja Torsti lentävät kotiin Helsinkiin joulunviettoon, Johanna, Jussi, lapset ja Tuomas-setä (potentiaalinen joulupukki siis!) taas suuntaavat Lake Tahoelle laskettelemaan ja viettämään amerikkalaista joulua. Joulun jälkeen Los Angelesiin saapuu uusi suomalaisvahvistus Mika Leivo miehistöksi viimeiselle legille San Franciscoon. Ennen uuttavuotta Nanea saapuu laituripaikkaansa Pier 39:n hälinään.

Johanna, Jussi, Otso, Oona ja Elmo saavat koko kevään nauttia San Franciscon keskustan sykkeestä, katsella Nanean kannelta Pier 39:lla asuvia merileijonia, ilveilijöitä, parin kilometrin päässä siintävää Golden Gatea ja Alcatrazin vankilasaarta. Nanean veroisen keskusta-asunnon löytäminen kolmilapsiselle perheelle olisi todellinen pähkinä purtavaksi paikalliselle kiinteistövälittäjälle.

Johanna buukkasi Nanealle laituripaikan San Franciscon ytimestä

Johanna buukkasi Nanealle laituripaikan San Franciscon ytimestä

Advertisements

Nanean miehistö sai viidennen jäsenen, kun kuusivuotias Otso saapui isänsä Jussin kanssa San Franciscosta nykysatamaamme San Diegoon. Neljän päivän lomailu ja varusteiden hankinta on pian ohi, jatkamme matkaa kohti Los Angelesia parin tunnin kuluttua. Tulevissa blogimerkinnöissä ei toivottavasti tarvitse lukea moottorin oikuttelusta. Uusi vesipumppu saapui eilen ja moottori koekäytettiin tänään. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta se selviää pian.

San Diegon downtown satamapaikastamme Shelter Islandin  päästä nähtynä

San Diegon downtown satamapaikastamme Shelter Islandin päästä nähtynä

Viimeisen kahden vuorokauden aikana on purjehdittu äärimmäisen vähän. Perkins-dieselin meteliin alkaa tottua. Varsinkin kun sitä ajetaan maltillisella, enintään 1500 kierroksen nopeudella. Laturinhihnojen säästöohjelma on purrut, ainoastaan yksi hihna on katkennut Cabosta lähdön jälkeen.

Heti Cabosta lähtömme jälkeen ei sen sijaan tuulen puutetta valiteltu. Vuorokaudessa etenimme parhaimmillaan 30 solmun sivutuulessa noin 150 mailia. Meri oli todella kuoppainen, ja kannelle nousevat aallot kastelivat takuuvarmasti muutaman minuutin välein. Värjötellessäni istumalaatikossa pohdin ääneen, onko tämä huviveneilyä. Tuomas vahvisti, että juuri siitä oli kyse.

Öinen kohtaaminen risteilyaluksen kanssa Meksikon rannikolla

Öinen kohtaaminen risteilyaluksen kanssa Meksikon rannikolla

Aamuyön tunteina meidän pitäisi saapua viimeiseen Meksikon puolen pysähdyspaikkaamme Turtle Bayhin. Reilun 1000 asukkaan kyläpahanen on ennen isännöinyt sardiinitehdasta, mutta tehtaan lopetettua väki on siirtynyt muualle. Pursiseuran isännöimää vierasvenesatamaa kalliine omakotitalon kokoisine jahteineen lienee turha odottaa, mutta suihku ja internet-yhteys olisi poikaa, samoin kuin tuoreet vihannekset ja muutama muu ruokatarvike. Ja dieseliä Perkinsille, joka on kuin miehistön viides jäsen, se hankala kaveri.

Tunnelma sähköistyi hetkessä, kun Jussi aamuyhdeksältä huusi kuin vimmattu: ”Valaita näkyvissä, valaita näkyvissä.” Valaiden hengitysääniä kuuluu joka puolelta, ja veden pinta rikkoutuu tuon tuosta, kun pallomaiset päät ja tummat selkäevät kohoavat hetkeksi pintaan. Otukset vajoavat meren syvyyteen juuri kun kameran tai kiikarin ehtii suunnata niitä kohden, kuin pitäen meitä pilkkanaan.
Nyt tarvittaisiin eläinkirjaa, mikä valaslaji on kyseessä?

valaat

dsc_1856_smallVedenalaisen videokameran koeajo Tyynellämerellä sujui loistavasti. Jussi potki delfiinin lailla veneen ympärillä, ja nauhalle tallentui kuvaa kilpikonnan laiskasta melonnasta, delfiineistä tutkimassa outoa vedenelävää ja Nanean vedenalaisista osista. Jaques Cousteaun jalanjäljillä ollaan, kunhan joku meistä oppii editoimaan videota!

Cabo San Lucasin satama Kalifornian niemen eteläkärjessä kylpee aamuauringossa, ja hyvinsyöneitä amerikkalaisturisteja kuljettavat kalastusveneet suuntaavat merelle. Eilinen saapuminen satamaan oli tuskallista, nilkutimme koneella tuhannella kierroksella peläten laturin hihnan katkeamista. Kaksi hihnaa oli jo vaihdettu sunnuntain aikana. Ongelmien syy oli vaihdettu vesipumppu. Sen hihnapyörä oli erilainen kuin vanhassa pumpussa.

Satamatunnelmaa Cabossa

Satamatunnelmaa Cabossa


Eilispäivä kului paikallisissa veneily- ja moottoriliikkeissä varaosia metsästäessä. Onneksi Perkins-moottoreita on käytetty veneiden lisäksi traktoreissa ja muissa maatalousvehkeissä, joten asiantuntemusta löytyi tavallisista dieselkorjaamoista. Lopulta ratkaisu oli yksinkertainen: paikalle saapunut korjausmies käski vaihtamaan tilalle pykälää kapeamman hihnan. Näin tehtiin, ja ongelmat olivat koeajon perusteella tipotiessään.
Moottoria todella tarvitaan seuraavalla osuudella, sillä luvassa on vastavirtaa ja todennäköisesti vastatuulta, ja tähänastista kovempaa keliä.

itsenaisyyspaiva_web

Parinkymmenen solmun sivutuuli siivitti Nanean hyvään kyytiin kohti Kalifornian niemen kärkeä. Kannella nostettiin kuohuviinimaljat 91-vuotiaalle Suomelle ja 37-vuotiaalle Petjalle.

puerto_vallarta_smallMereltä katsottuna Puerto Vallarta on kuin amerikkalaisen lomaparatiisin prototyyppi jättimäisine risteilyaluksineen, ostoskeskuksineen ja 15-kerroksisine hotelleineen. Kun malttaa poiketa amerikkalaisturistien suosimilta rantabulevardeilta vanhan kaupungin kortteleihin, meksikolaistunnelma iskee pian vastaan. Vuorokauden visiitillä Vallartassa ehdimme tutustua muun muassa sales manager Jesukseen, joka on asunut koko elämänsä muutaman korttelin alueella Puerto Vallartan vanhassa kaupungissa. Ei ihme että tuo biljardipöytien Elvis tunsi baarin joka ainoan asiakkaan.

Kirjoitan tätä sataman rantabulevardin Chappy Charters -baarissa. Vene on pian valmis, ja matka kohti Kalifornian niemeä voi alkaa.

Jussi, Tuomas ja Torsti kannella keskipäivän paahteessa

Acapulco-San Francisco -miehistö on viettänyt neljä päivää merellä ja pian vuorokauden Puerto Vallartan satamassa Pohjois-Meksikossa. Purjehdus pitkin Meksikon rannikkoa on saanut päivittäin Tyynenmeren ensikertalaisten alaleuat loksahtamaan hämmästyksestä ala-asentoon. Luonnonilmiöt, ihmiset ja purjehdus ovat kovin erilaista kuin suomalaisilla vesillä. Ekaa kertaa tapahtuvien asioiden top 5, toistaiseksi.

delfiini kisailee

1. Eksoottisten merenelävien bongaaminen Laiskasti meloskelevat merikilpikonnat, veneen keulassa hyppivä parikymmenpäinen delfiiniparvi ja uistimeen tarttunut valtava piikkinokkainen purjekala, joka melkein saatiin veneeseen, ovat jo arkisen oloisia. “Onko niitä monta”, kysytään. Yhtä delfiiniä ei viitsi edes vilkaista.

2. Meksikolainen kauppamies Kaikkitietävä veneenosia kauppaava meksikolainen diileri on suomalaismentaliteetille yksinkertaisesti liikaa. Acapulcossa kippari-Jussilta kului päiväkausia veneen moottorin vesipumpun, kumiveneen ja monen muun tarvikkeen hankintaan. Liukaspuheiset äijät esiintyvät itsevarmasti, lupaavat että asiat hoituvat, mutta lopputulos on yleensä kehno. Vielä suurempi ihme tosin oli, että vuotavan kumiveneen palauttaminen onnistui Puerto Vallartaan. Vielä jos kauppahinta ilmestyy luvatusti takaisin pankkitilille, suuri ihme on tapahtunut.

3. Yötaivas Ensimmäinen yövuoro oli ikimuistoinen: kirkkaana loistava linnunrata, väärinpäin oleva Otava ja veden hiljainen kohina keulassa oli lumoavaa. Tuulimittarit, käsi-gps ja kompassi hehkuvat himmeästi ruorimiehen näkökentässä. Kuuden tunnin yövuoron aikana ehtii jorista vahtiparin kanssa kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Hiljaisella tuulella kohokohdaksi riittää muutaman mailin päästä meidät ohittavan risteilyaluksen joulukuusivalojen tuijottelu.

4. Itsevalaisevat aallot Pimeällä merellä veneen vanavesi saattaa yhtäkkiä syttyä hehkumaan kuin Nanea olisi jättiläismäinen tähtisadetikku. Ilmiö johtuu levistä, jotka mekaaninen ärsytys saa kemiallisesti tuottamaan sinertävää valoa. Koneella ajettaessa veneen perässä saattaa olla todellinen diskotunnelma, jota tehostavat vierellä polskivien delfiinien hieman himmeämmin hehkuva vanavesi.

jussi keulassa

5.  Ensimmäinen riita Satamaan saapuminen romauttaa miehistön moraalin. Paikallinen Lucian päivän juhlinta taco-kojuineen, nukkavieru mutta kodikas biljardibaari ja kylmät Pacifico-oluet lietsoivat liikkeelle ensimmäisen riidanpoikasen miehistön keskuudessa. Kysymys siitä, olisiko aamun tunteina pitänyt kryssiä vai ajaa koneella, saikin aiottua suuremmat mittasuhteet.

jussi_acapulcon_satamassaHola! Petja saapui Acapulcoon 28 tunnin matkustuksen jälkeen, nyt odotellaan Tuomasta ja Torstia. Muutaman tunnin kuluttua koko Acapulco-San Francisco -miehistö on toivottavasti koossa. Veneen huolto on kohtuullisen hyvällä mallilla, lukuunottamatta korjattavana olevaa vesipumppua.  Panama-Acapulco-joukkokin on vielä paikalla Aria lukuunottamatta. Odotamme toimivaa vesipumppua saapuvaksi Club de Yates Acapulcon terassille.
”I try to do my best, but we are in Mexico. Tomorrow morning, at latest”, oli viimeisin arvio paikallisen satamasäätäjä Nacho Comanchen suusta.
”Ei kato ikinä silmiin, rehellisen miehen merkki”, tokaisi Jouko Nachosta.
Jos moottori saadaan kasaan, matka jatkuu mahdollisesti jo huomenna, mutta viimeistään sunnuntaina 30.11.