Kiipeilyn mestarit

Kotipihamme vanha tammi ja omenapuut ovat vaihtuneet uusiin kiipeilyhaasteisiin kun lapset loikkaavat nostimen varassa huimiin liitoihin. Suosituin paikka on puomi, josta voi hyvin ponnistaa näyttäviin hyppyihin tai vilkutella iloisesti ohi kulkeville päätään puisteleville turisteille. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Elmoa ei pidättele mikään. Jos heti ei ylety tai pääse, Elmo pian löytää oikotien ja keinon pysyä sisarustensa kannoilla. Vanhemmille uusista kiipeilyharrastuksista koituu tietysti lisää harmaita hiuksia, mutta toisaalta lasten tasapainoilutaidot kehittyvät pitkää purjehdusta varten.

Sopivasti aseteltu vinssi jalan alle, rivakka ote vanteista ja puserrus ylös. (Ylhäällä miehistön nuorin jäsen.)

 

Tarzanin liaanileikki on hauskaa huvia myös sadesäällä, kun on hyvät varusteet.

 

Ja tältä NANEA näyttää maston huipusta…

Taskuravun pyydystys

Kekseliäisyys on valttia ravun pyydystämisessä. Katso, miten lapset huijaavat lokilta lounaan.

(Lieneekö sama toimiva menetelmä, millä Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen huijaavat Muurahaiskorennon kaivautumaan lasipurkkiin Taikurin hattu kirjassa?)

Ompelukonetta etsimässä

Ompelukone on tuiki tarpeellinen veneessä. Työlistallani on puomipeite, aurinkosuojia ja patjanpäällisiä. Ja tietenkin ompelukoneella korjataan tarvittaessa purjeet. Tavoitteena on huoltaa isopurje, jos vain saan sen mahtumaan sisään kajuuttaan ompelua varten.

Jussin vanhemmat olivat löytäneet meille upean vanhan käsikäyttöisen Singerin, mutta valitettavasti sen mukaanottaminen lentokoneeseen ei onnistunut.  Joten päädyimme etsimään konetta täältä käsin.

Kiinalaiskorttelista löysimme pienen ompelukoneiden korjausliikkeen, jossa omistaja esitteli meille Paff -merkkisen saksalaisvalmisteisen ja lujatekoisen koneen 50-luvulta. Hieroimme innoissamme kauppoja, kunnes meille selvisi, että 130 olikin koneen merkki, eikä suinkaan hinta. Paff jäi ostamatta,  mutta viime viikolla löysimme paikallisesta “keltaisesta pörssistä” eli Graigin listalta vanhan Reads’ sailmaker ompelukoneen, jollaisella olimme valokuvissa nähneet purjeita korjailtavan Skopbank of Finlandin huikealla Whitbread purjehduksella.

Konetta piti heti päästä testaamaan. Mikä parasta, koneessa on lisävarusteena käsikäyttöinen vipu, jolla ompelu onnistuu myös tarvittaessa ilman sähköä.

Osoittautuipa lisäksi, että ompelukoneen omistajapariskunta Viktoria ja Aldo Vidali olivat purjehtineet 80-luvulla Tyynen valtameren vesillä neljä vuotta pienen poikansa kanssa.  Saimme heiltä roimasti kannustusta ja rohkaisuja sekä vieläpä tuiki tarpeellisia karttoja ompelukoneen kylkiäiseksi. Aldon ja Viktorian elämäntarinat ovat huikaisevaa luettavaa ja oli uskomaton sattuma  tutustua tähän mielenkiintoiseen pariskuntaan.

Kalifornian juna

Tässä hieman vastauksia Aapon junatiedusteluihin.

Kalifornian junarata (Southern Pacific Railway) valmistui vuonna 1863, yhdistämään vilkas San Franciscon kauppakaupunki silloiseen kalifonian ensimmäiseen pääkaupunkiin San Jose:een. Siihen aikaan matka San Franciscosta työpaikalleni Palo Altoon vei kaksi tuntia. Nyt matka taittuu nopeilla diselvetureilla alle tunnissa.

Kalifoniajunalla (CalTrain) on 26 asemaa, 20 diselveturia ja 73 kaksikerroksista matkustajavaunua. Päivittäin 35 ooo kalifornialaista matkustaa tällä junalla.

CalTrain -juna saapumassa Palo Alton asemalle.

Ja juurikin sillä matkalla juna meni epäkuntoon ja jouduimme ulos odottelemaan seuraavaa junaa.

Sukellusleikkejä kajuutassa ja hampaanpoisto

Pier 39:ssä on Gary the Diverin lisäksi myös toinen taitava sukeltaja Sasha, jonka palkkasimme etsintätehtävään hakemaan veneen alle pudonneen vinssikahvan ja rosteritangon.  Sashan innoittamana lapset kehittivät sadepäivän sukellusleikin.

Oona kertoo: minulla oli taskulamppu ja minä etsin sormusta vedestä. Olin Sasha. Elmo oli Silmä.Kaikki meidän tavarat löysin, vinssikahvan ja ison kepin. Elmo toteaa, no, minä uin ja minä löysin yhden sukelluspuukon sieltä vedestä.  Ja otin sukelluslasit. Tällai minä vyöllä (regulaattori)  hengitin ja vyö tärisi.

Otson kertomaa, ensin me alettiin leikkiä sukellusta ja sitten löysin sen snorkkelin. Ja se näytti ihan pyssyltä ja aattelin, et voitais leikkiä taistelusukeltajia. Me vaan sukellettiin ja noustiin pintaan ja pam pam pam. Eikä siinä paljon muuta ollutkaan.

Jaques Mayol, Silmä ja Sasha nousemassa pintaan.

Otsolla on jo pitkään ollut hainhampaat. Etuhampaan taakse on kasvanut rautahammas, vaikka vanha maitohammas ei ole vielä irronnut. Illalla innostuimme hieman auttamaan jo irtoamaisillaan olevaa maitohammasta. Otso kertoo: No vedettiin hammas. Laitettiin narulla kiinni oveen ja äiti veti. Meinasin lähteä karkuun sen oven kanssa. Sit mä huomasin, et aha, tossa se roikkuukin se hammas. Liian myöhäistä. Aamulla hammaskeiju oli tounut rahaa, dollari neljänä kvartterin kolikkona.

Rain, rain, rain and even more rain

After one month of incredibly warm and dry weather we have now enjoyed rain that was brought to us by a low pressure system from northern Pacific. According to local sailors, the gate is now open and it is likely that we will have low pressure system after low pressure system for a longish period of time.

So far we have been happy for getting rain and Nanea has provided a warm and cozy home for us here in the middle of wet Fisherman’s Warf.

I added some pictures showing some rainy day activities.

Oona stepping out for her morning watch, properly dressed.

We watched old Spencer Tracy movie Captain Courageous in which a beautiful Fishing Schooner was bravely sailing around Nova Scotia waters that Nanea is also familiar with. Otso and Oona show how sails were hoisted when the boats were made from wood and men (and girls) from steel.

Johanna has a wonderfull recipe for a chicked filled with currants. This time she had a bit of extra challenge because we bought the chicken from Chinatown and naturally it still had head and legs.

I attached the recipe here because I love it.

Recipe:
Cut the chicken in half. Scrub salt and pepper on skin of the chicken. Then fry the chicken halfs on pan so that they get nice brown colour. Chop some fresh lemon balm or mint. Stuff halvf of the chickens with herbs and red or white currants. Tie the halfs together to make the chicken whole again. Place the chicken into a pot. Pour one cup of cream into the pot and crush one third of the chicked buillon cube on top of the chicken. Cook the chicken on the stove until cream is almost boiling and put the pot to the oven. Cook for one hour. Decorate with fresh currants and herbs.

Elmo is tasting Johanna’s crostini.

We walked around the warf to get some fresh air. Golden Gate and Alcatraz seemed comfortable in the rain but sea lions seemed to be even more noisy than usual.

After a rainy walk and a hot shower, nothing would be more interesting for kids than mother frying pancakes on boat’s stove.

After pancakes, it was time for a bed time story and the day was done…

..except for Johanna, who decided that after having put kids to bed it is a proper time to start sewing.

….and this was Johanna’s day off!

Paikka, johon ei mielellään palaa

Otimme lasten kanssa 1981 valmistuneen 8 hengen Avonin pelastuslauttamme lastenkieseihin ja lähdimme hinaamaan sitä kohti kalasataman COMAR lauttahuoltoa.

Paikalla Tom Tarantino otti meidät lämpimästi vastaan. Varmaan aikamoisia kokenut kaveri antoi lasten leikkiä palokunnan 30 hengen lautassa, eikä hymy hyytynyt vaikka osastomme pisti aikalailla ranttaliksi. Lapsilla oli sen verran hauskaa, että lähikauppojen omistajat tulivat virnistelemään hallin ovelle ruuhkaksi asti – tosin lastentarhan pystyttämiskaavailuja esittäviin kovanaamoihin Tom vastasi katseella mikä ei jättänyt sijaa jatkokysymyksille. Äijien hihitttely kyllä kuului hallin ulkopuoleltakin… no hallissa totesimme, että “Kids ….this is the best time of your life!”.

Otso sai laukaista meidän lauttamme, joka puhalsi itsensä nätisti auki ja vielä oikein päin;.) Ammattilaisen opastamana kävimme läpi lauttaan menoproceduurit ja lautan sisällön vesisäkkeineen ja ryyppylaseineen (=orig. vesimitta). Lapset kokeilivat lautan tähystys ja vedenkeräys luukun käyttöä ja minä yritin kuvitella miltä tuntuisi yrittää tehdä eskimokäännöstä tämmoisellä kuplalla.

Lauttan käyttö on aika raju juttu. Lautan avaaminen turvallisessa testitilanteessa on erittäin hyvä (tosin kallis) kokemus. Tositilanteessa on hyvä tietää mistä lautta sidotaan kiinni, missä on puukot, äyskärit, yms. Meidän lauttamme on vielä sen verran vanhaa tekniikkaa, että sen laukaisun jälkeen on huolehdittava hyvästä tuuletuksesta ettei sisällä hiilidioksidin määrä nouse liian suureksi koska ylipaineventtiilit ovat lautan sisäpuolella. Vieressä oli uusi Zodiacin kuudenhengen lautta, minusta se näytti aika heppoiselta meidän vehkeeseen verrattuna -tosin siinä oli ainakin teoriassa muutamia teknisesti parempia ratkaisuja.

Käytyämme läpi lautan ja tarvikkeet sovimme, että Tom huoltaa lautan ja me tulemme hakemaan sen joskus muutaman viikon kuluttua. Ulos kävellessäni ajattelin, että vesi pitää saada pysymään NANEAn ulkopuolella kaikissa oloissa sillä tohon meritelttaan ei pidä palata.

Korjaukset

Lähtö kohti Havaijia on reilun kuukauden päässä. NANEA kaipaa vielä työtä ja uusia varusteita. Seuraava kuukausi tulee menemään vauhdilla seuraavien töiden parissa:
– Pelastuslautan tarkistus ja huolto
– Peräsimen ja peräsinakselin tarkastus
– Skegin tarkistus ja korjaus
– Uuden vesitankin asennus
– Uudet päävesitankkien mittarien sensorit
– Uuden syvyysmittarin asennus
– Autopilotin asennus
– Mootorin huolto (öljynvaihto ja suodattimien vaihto/puhdistus)
– Ankkuripelin moottorin vaihto
– Uuden ankkuriketjun hankinta
– Ankkuritilan itsetyhjennyksen rakentaminen
– Jalkapumpun liittyntäputkien vaihto
– Rikin tarkistus
– Tutkan transistorien vaihto yksitellen tai heitto laidan yli
– AIS (jos rahat riittää)
– Ohjaajan aurinkovarjon teko
– Muut kankaat (doghouse, etukannen aurinkovarjo)
– Varaosien hankinta

Ongelmiakin on kun työkalut ovat vajavaiset ja tulee jätettyä kamoja lasten ulottuville. Eilis iltana Elmo tyhjensi yhden ruuvipussin vesitankin alle. Voivottelun aihetta oli taas. Rakensimme Johannan kanssa imurista ja puolentuuman vesiletkusta tartunta elimen, jolla saimme puolessatoista tunnissa tusinan verran ruuveja ylös; pari tusinaa sinne jäi tankin pohjaa vasten porautumaan.

Olemme luultavasti ostamassa Pfaff 130 merkkistä ompelukonetta joka on noin 50 vuotta vanha. Täällä tuon nahkaankin zik-zakia ompelevan muinaisvekottimen hinta on muuten yli kolmesataa netissä ja neljäsataa Chinatownin kiukkuisella kiinalaisompelukonekorjaajalla.

Ostoksilla kiinalaiskorttelissa

San Franciscossa asuu Aasian jälkeen eniten kiinalaisia koko maailmassa ja heistä valtaosa asuu lähellämme sijaitsevassa kiinalaiskorttelissa. Grant -kadulla sijaitsee turisteille suunnattu, englanninkielisillä kylteillä varustettu kortteli, mutta autenttiseen kiinalaistunnelmaan pääsee kuitenkin vasta Stockton -kadulla, joka sijaitsee kävelymatkan päässä veneeltämme. Se on oivallinen paikka monien elintarvikkeiden hankintaan. Tiskit notkuvat eksoottisia ja edullisia vihanneksi ja hedelmiä. Kalaa ja mereneläviä on myytävänä kasoittain ja usein tuote täytyy ostaa elävänä. Ei voi ainakaan moittia etteikö tuote olisi tuoretta. Suomalainen K-kauppa-asiakas onkin hieman hämmentynyt lähtiessään kaupasta sätkivän muovikassin kanssa.

Myös herkullisia ja tuoksuvia valmisruokia on tarjolla kymmenissä pienissä puodeissa. Näyteikkunat houkuttelevat ostajia koukkuun ripustetuilla lihakimpaleilla ja punaiseksi värjätyillä hapanimeläankoilla, joilla on vielä päätkin tallella. Lapset katsovat meitä hieman huolestuneina kun ihastelemme vesi kielellä näitä kulinaarisia houkutuksia.

Lauantai on kiinalaisten varsinainen ostospäivä, jolloin korttelin kapeat ja ahtaat kadut ovat tungokseen asti täynnä ja ympäristö on pullollaan hälinää ja kiihkeää kaupantekoa.

Tarvikkeiden lisäksi kiinalaiskorttelissa on paljon erilaisia palveluja. Miten olisi hiusten leikkuu?

Jamming at Pier 39

Jamming with Street musician Dave Earl at Pier 39 on a sunny afternoon.